maanantai 28. helmikuuta 2011

8. viikko

Ou nou. Vaakapa päätti kiittää tänämaanantainakin minua plussalla. Höh, nyt olin kyllä vielä pettyneempi kuin viime viikolla. Edellinen viikko sujui omasta mielestä suht hyvin, että odotin painon edes hievahtaneen alaspäin muutamalla sadalla... Aamulla tuli jopa pieni hetki, jolloin tuntui siltä, että olisi parempi vaan lopettaa. Mutta ei, nyt en suostu luovuttamaan! Tällaiset hetket on vaan kestettävä ja onneksi plussaa ei tullut montaa sataa kiloa.

Laihdutus ja painonhallinta: Plussaa, plussaa. Ääh, kyllä nyt täytyy ottaa kunnon ryhtiliike tällä viikolla. Jo toinen plussaus peräkkäin. Aamulla mietin punnituksen jälkeen, että nyt olisi hyvä tutkiskella mielessään, mikä meni pieleen ja mistä moinen voisi johtua. Ehkä kuitenkaan painonpudotusasiat eivät olleet mielessä päällimmäisenä menneellä viikolla. 5

Ravinto: Herkuteltua ei tullut viime viikolla muuta kuin viikonloppuna, kun meillä kävi vieraita. Hieman karkkia ja kolme siivua pannukakkua. Olen hyvinkin tyytyväinen, ettei herkkuja tullut syötyä muuta kuin lauantaina ja sunnuntaina. Aiemmin herkkuja on saattanut tullut syötyä arkenakin. Tavoitteena on pitää viikossa vain yksi karkkipäivä ja silloinkin kohtuudella. Vihanneksiakin tuli syötyä hyvin viime viikolla lämpimän ruuan kanssa. Tosin muutaman kerran huomasin ottavani santsikierroksen. En kuitenkaan pysty olemaan täysin tyytyväinen, koska vaaka näytti plussaa. 7

Liikkuminen: Se viheliäinen flunssa jaksoi vielä vaivata minua koko viime viikon. Vasta eilen oli terve olo. Tosin kiusallinen yskä vielä vaivaa. Flunssan vuoksi en uskaltanut käydä viime viikolla jumpissa. Tunnin lenkillä kävin koiran kanssa tiistaina ihanassa kevätauringon paisteessa kirpeä pakkasen kera. Eilen kävin viikonloppuvieraidemme ja mieheni kanssa pulikoimassa puolitoista tuntia kylpylässä. Varsinaista uimistahan se ei ollut, mutta tuli siinä liikuttua. Parannusta odotettavissa tällä viikolla. Tänään menen kokeilemaan ihan uutta lajia itselleni, nimittäin FitBallia. Jumpassa tehdään liikkeitä jumppapallolla. Mielenkiinnolla odotan. 6

Fiilis: Viime viikon olotila oli parempi, vaikka harmitti ettei kunto vielä kestänyt kunnon hikiliikuntaa. Tähän aamuun asti oli onnistujafiilis. Toisaalta taas takaraivossa on se pieni hiljainen ääni kuiskaillut epäonnistumisen sanoja korvaani. Pitäisi enemmän panostaa omiin ajatuksiin. Niillä kun on niin valtava vaikutus omaan onnistumiseen. Enköhän saa nostettua itseni ylös huomiseen mennessä ja tavoitteena ensiviikolla miinusta. Liityin myös liikuntahaasteeseen, josta aiemmin mainitsin. Toivon sen tuovan lisäpotkua ja -motivaatiota liikkumiseen ja painonpudotukseen. 7

Paremmalla mielellä ja terveydellä kohti parempaa tulosta tällä viikolla!
Kokonaisarvosana 6.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Matka halki Suomen -haaste

Löysin Porkkanasiskon blogista oivan liikuntahaasteen, jonka on tarkoitus alkaa huomenna, sunnuntaina. Tarkoituksena on kerätä täyteen 1160 km liikkumalla. Matka on Suomen päästä päähän eli Hangosta Petsamoon. Minusta idea on loistava ja juuri sopiva ainakin minulle antamaan potkua omaan liikkumiseen.

Mietinnässä on vielä se, että matkaa voisi mitata myös aikana, mutta miten se sitten toteutettaisiin? Itse ehdottaisin, että matkaa voisi mitata seuraavasti: tunti liikuntaa (jumpassa, bodypumpissa ym.) vastaisi 10 kilometriä ja halutessaan matkaa voisi mitata vaikka molempia määreitä käyttäen (kilometrit ja aika).

Kiinnostuneet vaan kurkkaamaan ko. blogiin ja tekemään omia ehdotuksia.

perjantai 25. helmikuuta 2011

The Georgeous Blogger Award


Kiitos ja kumarrus Kristiinalle palkitsemisesta! Olin ihan hämmästynyt saadessani ihka ensimmäisen tunnustuksen. Tämä pitää laittaa ihan näytille. Palkinnon mukana tuli myös velvollisuus vastata muutamaan kysymykseen.

Milloin aloitit blogisi?
Nykyisen blogini aloitin vuoden alussa. Olen blogannut aiemmin samasta aiheesta kahteen eri kertaan. Samalla nimimerkillä bloggasin pari vuotta sitten (vai onko siitä jo kolme vuotta?).

Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea blogisi käsittelee?
Matkasta kohti kevyempää ja terveellisempää minää. Saatan joskus myös innostua bloggaamaan aiheen vierestä, mutta hyvin satunnaisesti. Blogi toimii omanlaisena päiväkirjana.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
En usko tämän blogin kovasti eroavan muiden samankaltaisten kanssa :) Kirjoitan lähinnä itseni vuoksi, mutta on se hienoa saada lukijoitakin.

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Halusin matkalleni seuraa. Ryhmässä on voimaa! "Julkisesti" kirjoittamalla oman reissun kulusta auttaa tsemppaamaan itseä. Ei tule lipsuttua niin helposti itselleen tekemistä lupauksista ja toivottavasti siinä sivussa onnistun tsemppaamaan myös kanssamatkailijoita.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Toivoisin ehtiväni kirjoitella useammin ja seurata sekä kommentoida muiden blogikirjoituksia. Haluaisin siis olla aktiivisempi bloggari. Nyt vaan arjen kiireet vievät ajoittain pitemmän korren.

Lopuksi haluan kierrättää palkinnon ehdottomasti Kanelille ja Verililjapuulle!

maanantai 21. helmikuuta 2011

7. viikko

Seitsemän viikkoa on painonpudotuksen kivikkoista polkua takanapäin. Muutamaksi viikoksi iski matkaväsy ja istahdin polun varrelle huilimaan. Viime viikolla on jälleen tasapainoiltu eteenpäin, mutta kompuroimiseksi meni. Yhteisestä viikkotavoitteesta Kanelin kanssa huolimatta, minä epäonnistuin.

Laihdutus ja painonhallinta: Vaaka näytti siis plussaa aamulla. No, ei onneksi kovin paljoa ja jotenkin minulla oli sellainen olo, että olen tämän kyllä ansainnut palkaksi niistä muutamista viikoista, jolloin paino pysytteli samassa herkutteluista huolimatta. Sitä en kiistä, ettenkö olisi ollut pettynyt tulokseen. Vielä kun oli yhteinen viikkotavoite menossa, mutta en suostu lannistumaankaan. Hyvillä mielin tästä jatketaan eteenpäin. 4

Ravinto: Herkuttelu pysyi viime viikolla hyvällä mallilla. Yhtenä päivänä tuli hieman naposteltua ja nautiskeltua punaviiniä hyvässä kaveriseurassa, mutta ylilyönteihin en silti mennyt, ähky ei tullut. Sen sijaan huomasin ottavani muutaman kerran päivällisellä ruokaa lisää, vaikka olin jo tarpeeksi täynnä. Tänään tein äsekttäin hyvän huomion kotona; kodissamme on leivän kulutus vähentynyt, mikä on tervetullut asia. Niin ja mainitaan nyt sekin positiivinen asia viime viikolta, että nyt on avokkikin herännyt tähän "projektiin". Tsemppasi minua viime viikon kauppareissulla, ettei tullut ostettua mitään ylimääräisiä herkkuja kotiin. Kyllä sellainenkin tuki on vaan tärkeää. 8

Liikkuminen: Jos joku ei ole vielä lukenut flunssastani, niin nyt viimeistään. Viheliäinen iski siis jo viime viikon maanantaina ja koko viikon on minua häirinnyt. Tämän vuoksi liikunta on siis jäänyt kokonaan. Ei hyvä. Mutta eipä sitä kipeänäkään kannata rehkiä, ettei saa mitään vakavampaan itselleen aikaiseksi. 4

Fiilis: Hyvällä mielellä olen viime viikon ollut ja usko omaan onnistumiseen on kova! Mieltä ja motivaatiota nostatti huomattavasti blogiystäväni kanssa tekemä yhteinen tavoite viime viikolle. Toisessa vaakakupissa painoi mieltäalentavana flunssasta johtuva väsymys, kolotus ja kuumeilu. Onneksi siitäkin ollaan jo hyvää vauhtia toipumassa. 7

Viime viikosta jäi loppujen lopuksi hyvä mieli, vaikka se plussauksena vaa'alla näkyykin. Nyt on oikeanlainen mieli ja usko omaan itseensä löytynyt. Vielä kun tästä tervehtyy kunnolla, pääsee taas liikkumaankin. Edelleen olen sitä mieltä, että voisin olla vieläkin tarkempi ruuan laadun ja annosmäärien suhteen.
Viikon kokonaisarvosana 6.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Maistuisiko liikuntapiirakka?

Liikunta-asiaa olen miettinyt lähiaikoina. Minulla on vaikea suhde liikuntaan. En ole koskaan varsinaisesti harrastanut liikuntaa. Lapsena liikkuminen tapahtui ulkona kavereiden kanssa pihaleikkien muodossa. Murrosiässä liikkuminen oli pyörällä ja jalan kulkemista paikasta A paikkaan B. Lukioikäisenä heräsin terveystiedon tunnilla opettajan paasaamiseen lihas- ja yleiskunnon tärkeydestä myöhemmin elämässä. Tällöin aloitin muutamien jumppaliikkeiden teon kotona. Niitä harrastain joka toinen ilta ja pikkuhiljaa liikkeitä tuli lisää, niin että lopuksi kotijumppani kesti tunnin. Jumppaan ja kuntosalille olen uskaltautunut ensimmäisen kerran opiskeluaikoina kaverin kannustuksella.

Pidän kyllä liikunnasta, mutta ongelmani on se, että liikkumisessa tahtoo tulla liian pitkiä taukoja milloin mistäkin syystä. Yhtenä syynä olen nyt miettinyt tavoitteiden puuttumista liikunnan suhteen. Jumpassa käynnillä ei ole aikaisemmin ollut muuta merkitystä kuin toimia painonhallinnan tukena ja kunnon nostattamisena. Täytyy kehitellä paljon konkreettisempia tavoitteita, jotta saan liikunnasta kiinni pitemmäksi aikaa.

Tavoitteita miettiessä minulle tuli mieleen UKK-instituutin liikuntapiirakka, joka määrittelee jokaisen Maija Meikäläisen viikottaisen liikunnan tarpeen. Olenkin päättänyt tästä tervehdyttyäni ottaa tavoitteeksi täyttää liikuntapiirakan omalla kohdallani. Tämä tarkoittaa huimaa lisäystä hyötyliikunnassa. Ajattelin, että voisin alkaa kulkemaan kouluun kävellen (matka n. 4 km) ja panostaa koiran kanssa tunnin lenkkeihin enemmän.

Lisäksi liityin suosiota saaneeseen HeiaHeia-sivustolle. Siellä voi itse asettaa haluamansa liikuntatavoitteet ja pitää päiväkirjaa liikkumisesta. Sivusto piirtää jos jonkinnäköistä kaavioita ja diagrammeja liikkumisesta ja myös painonmuutoksesta, jota sivustolla pystyy myös seuraamaan. Olen kirjautunut Tiitulan nimellä palveluun, joten minut voi halutessaan lisätä kaveriksi, jos haluaa :)

Kuva UKK:n sivuilta.


Tsempataan yhdessä toisemme kohti parempaa kuntoa ja hyvää oloa!

Aaaaaaaaaaaatsih!!!

Juurinkin tämä on ollut viikon "sana". Äh, väsähtänyt ja flunssainen olo alkoi vallata tilaa jo maanantai-iltana ja kas, tiistaina olin jo mukavassa flunssassa. Pahin kulminaatio flunssan osalta oli eilen. Nenä totaalisen tukossa, yskää, pistosta keuhkoissa ja kuumetta. Onneksi tänään aamulla oli jo huomattavasti parempi olo.

Eniten nyt harmittaa se, etten päässyt mihinkään jumppaan tällä viikolla. Juuri, kun olin saanut mukavan liikuntatotuttelun päälle. Täytyy vaan pysyä reippaana ja ryhdistäytyä, kunhan tästä viheliäisestä flunssasta paranee. Nyt ainakin tuntuu jo paremmalta.





tiistai 15. helmikuuta 2011

Tasamaalla tallustelua

Taas pääsin kirjoittamaan vasta tänään, vaikka suunnitelmissa oli kirjoitella jo viime viikolla ja viimeistään eilen. No, ei se ole niin tarkkaa ;) Tavastani poiketen jätän tällä kertaa viikkokatsauksen välistä, koska kyllästyn kohta itse sen kirjoittamiseen ja pohtimiseen. Tuntuu, etten mitään muuta täällä teekään... Sitä paitsi mennyt viikko oli aikalailla kopio edellisestä niin vaakalukeman kuin sisältönsäkin puolesta.

Viime viikollakin tuli syötyä herkkuja ja ah-niin-ihanaa suklaata. Pettynyt olen itseeni, vaikka pitäisi tällaisia viikkoja/päiviä oppia sietämään painonhallinnassa ilman pahaa mieltä. Odotin maanantaina suurta plussausta painoon. Pelkäsin jopa palanneeni lähtöruutuun, mutta armollisesti vaaka näytti samaa lukemaa kuin viime viikolla. Siitä olen huojentunut.

Tasamaa tallustelun vuoksi olen samaistunut blogiystäväni Kanelin tilanteeseen. Melkein jopa kirjaimellisesti, joten päätimme ottaa yhteisen viikkotavoitteen pyrkimällä miinusviikkoon. Onhan meitä monia samassa tilanteessa, mutta jotenkin asian esille tuominen ja sanoiksi kirjoittaminen tekee siitä yhteisestä tavoitteesta paljon konkreettisemman. Sellaisen tarpeessa tunnun ainakin itse olevan tällä hetkellä. Pieni potku persuuksille olkoon hyvästä.

Lisäksi olen tässä menneiden viikkojen aikana huomannut, miten pienen muutoksen toteuttaminen voi olla vaikeaa (!). Nimittäin sokerin jättäminen pois kahvista. Olen alle kouluikäisestä asti juonut kahvia kaikilla mausteilla (maito ja sokeri). Ongelmana ei kuitenkaan ole se, että kahvi ei maistuisi hyvältä ilman sokeria. Itse asiassa, kahvi maistuu mielestäni paremmalta ilman sokeria. Mutta ongelma on siinä, että sokerin laittaminen kahviin on melkeinpä totuttu juttu. Automaattisesti ja huomaamatta sitä ottaa lusikan kahvikupin kaveriksi, koska ne ovat minulla aina olleet kavereita ja jos kupissa on lusikka kuuluu sen kaveriksi vielä sokeri. Niinpä voitte arvata, miten huomaamatta sokeripala sujahtaa kahvikuppiin. Muutoksen toteutus on siis osoittautunut luultua vaikeammaksi. Pitänee opetella ensin siitä, että lusikka ei enää kaveeraa kahvikupin kanssa...