keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Onko nälkä vai tekeekö mieli?

Luin hiljattain uusimmasta Fit-lehdestä (7-8/2011) jutun Tunnista oikea nälkä. Aloin oikeasti miettiä, että tunnistanko omaa nälkääni vai syönkö usein siksi, että vaan tekee mieli?

En ole koskaan perustanut paljoa siitä, kun painotetaan syömään 3-4 tunnin välein. Olen ajatellut, että on parempi syödä sitten, kun tuntee olevansa nälissään. Mutta asia onkin hankalampi, jos ei tunnista oikeaa nälän tunnetta. Tunnustin eilen itselleni, että liian usein luulen mielitekoa näläksi ja syön. Joskus on päiviä, jolloin näitä mielitekoja on hyvin usein ja syön/napostelen usein. Hyvin usein naposteltava on leipää tai jugurttia. Joskus jotain mitä sattuu kaapista löytymään.

Minun pitää siis opetella hyvällä tavalla nälän hallintaa. Sillä ei tarkoiteta suinkaan sitä, että yritetään olla mahdollisimman kauan syömättä. Jutussa kehoitettiin rehelliseen itsetutkiskeluun, jotta oppii tunnistaman oikean nälän ja tekee mieli -nälän. Tekee mieli -nälkä menee nopeasti ohi esim. liikuntasuorituksen aikana. Oikean nälän kanssa ei jaksa liikkua.

Kellolla on oikeasti jutun mukaan merkitystä. Asiantuntijan mukaan kahden tunnin kuluttua kevyestäkään ateriasta ei pitäisi vielä olla nälkä. Harkinta on siis tarpeen itselläni tällaisissa tilanteissa. Olen todella yllättynyt, kuinka usein syön vaan ja ainoastaan, että tekee mieli. Olen luullut mieliteon tunnetta näläksi... Nälkäkouluun siis.

Kävin eilen lunastamassa ensimmäisen palkintoni, vaikka paino onkin nyt noussut. Nyt on kädet hoidettu ja kynnet laitettu nätiksi. Suosittelen muillekin vastaavanlaisia hemmotteluhetkiä.

Tällaiset niistä sitten tuli.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

25. viikko

Juhannuksesta on selvitty. Huh huh. Eilen aamulla kävin vaa'alla, jotta tulos ei tulisi ihan totaalisena yllätyksenä. Nousua oli puolen kilon verran. Eilinen päivä meni lukeman innoittamana terveellisesti syöden ja tänä aamuna, virallisena punnituspäivänä, tulos 200 grammaa plussaa viime viikosta.

Laihdutus ja painonhallinta: Painonpudotus on ollut hyvällä tavalla mielessä viime viikolla. Plussauksesta huolimatta motivaatio tuntuu olevan nyt hyvillä kantimilla. Oikeastaan koko viikon kuitenkin jännitin tulevan Juhannuksen ruokailuja. Vanhempani nimittäin tulivat meille viettämään Juhannusta ja olimme sopineet ostavamme grillattavia ruokia puoliksi. Vanhempani tuntien ruuan määrä ei sitten ollut mikään pieni... Huolimatta lisäplussauksesta tällä viikolla. Olen hyvillä mielin, koska nyt minusta tuntuu siltä, että onnistun tässä. Olkoonkin sitten vauhtini hidasta ja välillä takkuavaakin. 9

Ravinto: Koin viime viikon haasteelliseksi juuri ruokailujen suhteen. Olin jo heti alkuviikosta suunnitellut syöväni kevyemmin, koska Juhannus oli tulossa notkuvine ruokapöytineen. Tiistaina ystäväpariskuntamme kutsui meidät kotiinsa grillaamaan. Tarjolla oli myös jäätelöä jälkkäriksi, josta en kehdannut kieltäytyä. Keskiviikkona tilasimme pizzat mieheni kanssa ja loppuviikko menikin sitten grillattavien merkeissä. Jäätelöä en tiistain jälkeen nauttinut ja ei sitä ole tehnyt oikeastaan mielikään (paitsi eilisen Pakastan sinua -mainoksen jälkeen...).  Onneksi laihduttaminen ei kaadu yhteen viikkoon. 4

Liikkuminen: Jumppasin kotona viime viikolla yhteensä tunnin ja 45 minuuttia. Koulumatkat jälleen pyöräillen lukuunottamatta yhtä sateista päivää. Koiran kanssa kävin myös kahdesti pitemmällä kävelylenkillä säiden ollessa viileämmät. Tällä viikolla aion jatkaa samaan mukavaan tahtiin jumppien kanssa. Tosin ajattelin jumpata kolmesti ja jos oikein lämmintä säätä pukkaa, vaihdan jumpat pyöräilyyn. Keksin lenkille lähdön vaikeuteen keinon: sovin siskoni kanssa (kulkee pyörällä töihin) polkaisevani häntä töihin vastaan ja jatkamme siitä sitten samaa matkaa koteihimme. Matkaa tulee yhteen suuntaan n. 10 km. 8

Fiilis: Myönteisin mielin siis mennään, vaikka plussausta on tullut. Olotilaan ja mieleen vaikuttaa se, että koulusta alkoi vihdoin kuukauden loma. Nyt pystyn jälleen keskittymään paremmin syömisiini ja liikkumiseeni. Parempaan saumaan ei olisi loma voinut tulla! 9

Viikon kokonaisarvosanaksi tulee 7,5. Parannettavaa siis edelleen. Ensi viikolla toive parantaa arvosana ainakin 8,5. Etenkin ruokavaliossa on tapahduttava muutosta.

  
Tässä jumppa-apurini.

Ihanaista viikkoa kaikille!

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Juhannusmielellä (vesikielellä)

Grilliruokaa ja herkuttelua omassa ohjelmassa luvassa. Kohtuudella yritän kuitenkin selvitä. Grillatahan voi terveellisestikin(?). Jäätelöä ei, mutta brita-kakku kotimaisten mansikanmollukoiden kera. Saunan ohella ehkäpä muutama siiderikin maistuu. Nyt sallin itselleni herkuttelun. Tavoitteet ovat kuitenkin  mielessä.


Mukavaista Juhannusta niin vanhoille kuin uusillekin lukijoille!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kaksikymmentäneljä viikkoa takana elämäntapojen muuttamista ja kilojen karistusta. Viimeiset viikot eivät ole menneet niin onnistuneesti. Paino heittelee, vaikka alle sadan on jo päästykin. Eilen vaaka näytti jälleen plussaa, melkeinpä kilon verran (+0,8kg). En ollut yllättynyt numeroista. Enkä oikeastaan pettynytkään.

Viime viikko sujui huonosti ruokailujen suhteen. Aamupala on taas lipsunut leipälinjalle ja paahtoleipää meni monen monta kappaletta yhdellä aterialla. En olekaan tainnut mainita täällä myös paahtoleipäaddiktiostani. Tietoisesti en paahdettavaa leipää osta kaupasta juuri sen vuoksi, mutta joskus nälkäisenä tulee tehtyä kaupassa huonoja valintoja... Viikonlopun ruokailukaan ei ollut helpommasta päästä; kävin lauantaina ystäväni kanssa ulkona syömässä ja vaihdoimme samalla kuulumisia. Illalla äitini tarjoili syntymäpäiväkahvinsa kera mansikkakääretortun (tuhdilla kermavaahdolla tietysti). Sunnuntaina oli sitten vuorossa rippijuhlat ja siellä ruuat seisovasta pöydästä.

Liikuttua tuli viime viikolla jälleen pyörän selässä koulumatkat sekä vihdoin ja viimein sain itseni laittamaan dvd:n päälle ja jumppailin olohuoneen lattialla. Valitsin venyttely ja rentoutus dvd:n, joka oli ihan hyvä valinta stressin pukatessa päälle. Kyllä siinäkin vaan hiki tuli. Venyttelyistä osa oli aktiivista eli vahvisti samalla toisia lihaksia. Hurahdin viime vuonna myös Zumba-dvd:hen, mutta zumbailu jäi nilkan nyrjäyttämisen vuoksi. Nyt kokeilen uudelleen tällä viikolla.

Jäätelöä ei tullut viime viikolla enää tiistain jälkeen syötyä. Ilmatkin varmaan auttoivat, mutta teki kyllä muutamana päivänä mieli. Kummasti ne mieliteot vaan menevät ohitse, kun niitä jaksaa hetken kuunnella. Tällä viikolla tavoitteena myös olla ilman jäätelöä.

Puhuin huilailemista viime kertaisessa postauksessa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole olla kirjoittelematta tai olla välittämättä siitä, mitä suuhunsa laittaa. Liikuntaa pyrin lisäämään! Ensi viikolla kyllä tavoitteena painon lasku. Muuten karkaa mopo käsistä.

Myötämielistä viikko kaikille ja maniskan makuisia hetkiä!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Huilailua

Edellisellä viikolla tuli taitettua matkaa oikein vauhdilla (melkein lähti tukka päästä), joten odotettavissa oli hyytymistä. Viime viikon helteet väsyttivät ja ruokahaluakaan ei ollut kuin iltaisin. Tästä oli seurauksena hirmuinen nälkä illalla ja mitähän sitä yleensä ensimmäisenä tekee mieli, kun se nälkä tulee... No, sitä leipää! Leipää on siis syöty. Niin, ja tietysti jäätelöä. Kanelille voinen tunnustaa, etten hienoista ilmoista huolimatta käynyt pyörälenkillä. Koulumatkat taitoin kyllä reippaasti polkien, mutta muuta liikuntaa ei sitten viime viikolla ollut.

Tästä kaikesta vaaka kiitti minua 400 gramman plussauksella. Olen sen ansainnut. Pää on silti nostettu jo ylöspäin. Eteenpäin katsellaan, vaikka maanantaina olikin läskipäivä. Olen tässä pohtinut kannattaisiko nyt (Juhannustakin silmällä pitäen) pyrkiä pitämään paino alle sadan ja heinäkuun jälkeen taas jatkaa matkaamista kunnolla... En halua ottaa nyt stressiä mistään (sehän se vasta kiloja kerryttääkin). Yritän selvitä järkevillä valinnoilla eteenpäin (olisipa yhtä helppoa miltä kuulostaakin...).

Emmiliinalle tiedoksi, että tänään vihdoin sain kaivettua jumppa-dvd:ni laatikoiden kätköistä ja kirjoitan nyt suihkun raikkaana tietokoneen ääressä kunnon jumppahikistelyn jälkeen.

Vielä varoituksen sana: ei kannata ostaa 2 litraa jäätelöä kotiin pakkaseen. Toteaa mm. sillä viime viikon herkutellut, heh.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

22. viikko

Eilen aamulla astuttuani vaa'alle mietin, miten omituinen ihmisen fysiologia voi olla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja aina ei kaikki toimi loogisesti, koska kokonaisuus on niin valtavan suuri. Miinusta siis ja vielä todella kiitettävästi! 1,8 kiloa!

Laihdutus ja painonhallinta: Kuten tuossa jo aikaisemmin pidin pientä mietintää. Olin siis todella varautunut plussaamaan lisää. Mielessäni ovat pyörineet ajatukset, jotka niin monesti minua kiusaavat painoa pudotettaessa: ei minusta kuitenkaan ole tähän, en osaa laihduttaa, painoni kuitenkin pysähtyy johonkin tiettyyn numeroon. Hölmöähän tällaiset ajatukset ovat ja tekevät vain hallaan matkanteolle, mutta kun niitä vaan pulpahtelee pintaan epäonnistumisten aikaan. Nyt ainakin näytin itselleni, että paino on pudonnut! Keventynyt olotila ei ole harhaluuloa! Silmissä siintää jo seuraava tavoite eli 5% painonpudotus (98,8 kg). Sitten saan ostaa itselleni jonkin ylellisen kosmetiikkatuotteen. 6

Ravinto: Ravintopuoli ei siis sujunut parhaalla mahdollisella tavalla viime viikolla. Oli juhlia ja vieraiden kestitystä. Lämmintäkin oli ja muutama jätski tuli nautittua siinä viilennykseksi. Veden juontiin yritin kiinnittää huomiota ja onnistuinkin siinä mielestäni aika hyvin. En tiedä oliko viime viikkoinen painonousu sitten nestettä(?), koska pudotus on nyt näin suuri... Tällä viikolla tarkoitus nautiskella jäätelöä vain kerran (vaniljajätskiä mansikoiden kera Kanelin tapaan). 5

Liikkuminen: Koska saimme vieraan kylään keskiviikkona, en päässyt taaskaan pesäpalloon, höh. Tällä viikollakin jää väliin, koska olen koulussa illat. Ensi viikolla sitten. Pyöräiltyä tuli parina päivänä kouluun viime viikolla. Kunnon pyöräilylenkki jäi sitten tekemättä ihan edelleen jatkuvan kiireen vuoksi. Onneksi tämä viikko vaikuttaa jo leppoisammalta. Suunnitelmissa polkaista miehen kanssa uintireissulle. Säidenkin pitäisi suosia. Ihanaa aurinkoa! Kesän ajaksi loppuivat myös jumpat kantapaikassani, mutta ei hätiä. Olen suunnitelut aloittavani jumppaamisen kotona plus rahatilanteen suosiessa otan tavoitteeksi poiketa kolme kertaa puistojumpassa. 5

Fiilis: Viime viikon tunnelma oli hieman alakuloinen runsaan plussauksen vuoksi, syömiset epäonnistuivat ja liikuttuakaan ei tullut. Huomasin kuitenkin, etten harkinnut kertaakaan jättäväni matkaani kesken. Suunnittelin ja pohdin, miten voisin välttyä moisilta tilanteilta ensi kerralla ja missä toimin huonosti/epäterveellisesti. 6

Viikon kokonaisarvosana jää samaan kuin viime viikon. Tästä viikosta tulee varmasti parempi! Tiedän sen jo nyt, kun kalenteri ei ole täynnä menoja. Sitä paitsi, minäkin laihdun, oikeasti!!

Kaikille lukijoille kesästä nauttimista ja paljon ulkoilua tälle viikolle mahtavassa säässä!! Muistetaan syödä paljon kotimaisia kasviksia!

Omat lempparikasvikset.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Mietintähetki

Koko viikon on olo ollut turvonnut. Ei lähellekään kevyt, saati keventynyt. Kauhulla odottelen ensi maanantain vaa'an kohtaamista ja yritän jo mielessäni tsempata itseäni.

Tiistaina viettelimme siskoni valmistujaisia ja tarjolla oli jos jonkin sortin herkkua. Kohtuutta yritin säilyttää... Keskiviikkona saimme avomiehen siskon vieraaksi. Grillasimme keskiviikkona ja torstaina kävimme ulkona syömässä. Jäätelöä jälkkäriksi molempina päivinä... Tänään ihonhoitokutsut ja taas kahvittelua kera herkuin, huoh.

Tuota listaa lukiessa ymmärtää huonon omatuntoni. Nyt on vaikea jakso matkalla menossa. Niitä varmasti tulee ja menee. Koettelevat haastavilla viikoilla. Silti sitä toivoisi pysyvänsä lujempana, säntillisempänä houkutusten keskellä. Muutkin pystyvät siihen. Tietävät milloin kuuluu lopettaa tai mikä on tarpeeksi. Missä se minun "vaistoni" on? No, enpä olisi tässä tilanteessa, jos sen tietäisin.

Huomaan myös kamppailevani jälleen muutosongelmien kanssa. Sokeri on salakavalasti tehnyt paluuta kahvikuppiini. Onneksi huomasin mokoman yritykset ajoissa ja tällä viikolla olen ollut tarkkana, melkein kuin porkkana. Sitten on se ruuan pureskeleminen ja nauttiminen... Kas kummaa, huomasin olevani ensimmäinen ruokailun lopettaja ravintolassa. Mihin se hyvä ja sujuva matkanteko tyssäsi? Taitaa olla mietintähetken paikka.