En ole koskaan perustanut paljoa siitä, kun painotetaan syömään 3-4 tunnin välein. Olen ajatellut, että on parempi syödä sitten, kun tuntee olevansa nälissään. Mutta asia onkin hankalampi, jos ei tunnista oikeaa nälän tunnetta. Tunnustin eilen itselleni, että liian usein luulen mielitekoa näläksi ja syön. Joskus on päiviä, jolloin näitä mielitekoja on hyvin usein ja syön/napostelen usein. Hyvin usein naposteltava on leipää tai jugurttia. Joskus jotain mitä sattuu kaapista löytymään.
Minun pitää siis opetella hyvällä tavalla nälän hallintaa. Sillä ei tarkoiteta suinkaan sitä, että yritetään olla mahdollisimman kauan syömättä. Jutussa kehoitettiin rehelliseen itsetutkiskeluun, jotta oppii tunnistaman oikean nälän ja tekee mieli -nälän. Tekee mieli -nälkä menee nopeasti ohi esim. liikuntasuorituksen aikana. Oikean nälän kanssa ei jaksa liikkua.
Kellolla on oikeasti jutun mukaan merkitystä. Asiantuntijan mukaan kahden tunnin kuluttua kevyestäkään ateriasta ei pitäisi vielä olla nälkä. Harkinta on siis tarpeen itselläni tällaisissa tilanteissa. Olen todella yllättynyt, kuinka usein syön vaan ja ainoastaan, että tekee mieli. Olen luullut mieliteon tunnetta näläksi... Nälkäkouluun siis.
Kävin eilen lunastamassa ensimmäisen palkintoni, vaikka paino onkin nyt noussut. Nyt on kädet hoidettu ja kynnet laitettu nätiksi. Suosittelen muillekin vastaavanlaisia hemmotteluhetkiä.
Tällaiset niistä sitten tuli. |