tiistai 15. helmikuuta 2011

Tasamaalla tallustelua

Taas pääsin kirjoittamaan vasta tänään, vaikka suunnitelmissa oli kirjoitella jo viime viikolla ja viimeistään eilen. No, ei se ole niin tarkkaa ;) Tavastani poiketen jätän tällä kertaa viikkokatsauksen välistä, koska kyllästyn kohta itse sen kirjoittamiseen ja pohtimiseen. Tuntuu, etten mitään muuta täällä teekään... Sitä paitsi mennyt viikko oli aikalailla kopio edellisestä niin vaakalukeman kuin sisältönsäkin puolesta.

Viime viikollakin tuli syötyä herkkuja ja ah-niin-ihanaa suklaata. Pettynyt olen itseeni, vaikka pitäisi tällaisia viikkoja/päiviä oppia sietämään painonhallinnassa ilman pahaa mieltä. Odotin maanantaina suurta plussausta painoon. Pelkäsin jopa palanneeni lähtöruutuun, mutta armollisesti vaaka näytti samaa lukemaa kuin viime viikolla. Siitä olen huojentunut.

Tasamaa tallustelun vuoksi olen samaistunut blogiystäväni Kanelin tilanteeseen. Melkein jopa kirjaimellisesti, joten päätimme ottaa yhteisen viikkotavoitteen pyrkimällä miinusviikkoon. Onhan meitä monia samassa tilanteessa, mutta jotenkin asian esille tuominen ja sanoiksi kirjoittaminen tekee siitä yhteisestä tavoitteesta paljon konkreettisemman. Sellaisen tarpeessa tunnun ainakin itse olevan tällä hetkellä. Pieni potku persuuksille olkoon hyvästä.

Lisäksi olen tässä menneiden viikkojen aikana huomannut, miten pienen muutoksen toteuttaminen voi olla vaikeaa (!). Nimittäin sokerin jättäminen pois kahvista. Olen alle kouluikäisestä asti juonut kahvia kaikilla mausteilla (maito ja sokeri). Ongelmana ei kuitenkaan ole se, että kahvi ei maistuisi hyvältä ilman sokeria. Itse asiassa, kahvi maistuu mielestäni paremmalta ilman sokeria. Mutta ongelma on siinä, että sokerin laittaminen kahviin on melkeinpä totuttu juttu. Automaattisesti ja huomaamatta sitä ottaa lusikan kahvikupin kaveriksi, koska ne ovat minulla aina olleet kavereita ja jos kupissa on lusikka kuuluu sen kaveriksi vielä sokeri. Niinpä voitte arvata, miten huomaamatta sokeripala sujahtaa kahvikuppiin. Muutoksen toteutus on siis osoittautunut luultua vaikeammaksi. Pitänee opetella ensin siitä, että lusikka ei enää kaveeraa kahvikupin kanssa...

2 kommenttia:

  1. Vau :)
    Hienoa, että olet tänne kirjannut meidän tavoitteemme. Se motivoi lisää. Eihän tässä nyt kehtaa enää plussata, ei mitenkään :)

    Minulla on sama teen kanssa. Olen aina käyttänyt sokeria, yksi pala per teekupillinen. Nyt olen opetellut olemaan ilman. Kyllä se ihan hyvää on niinkin. Minun on kuitenkin pakko sanoa, että paaaaaljon parempaa olisi sokerin kanssa. Mutta ei aina saa parasta :D

    VastaaPoista
  2. Pitihän se oikein vielä kunnolla ylös kirjoittaa ;)

    Kiva kuulla, että muillakin on samanlaisia tapoja ja tottumuksia. On sellaisia vaan vaikea muuttaa.

    VastaaPoista