tiistai 25. tammikuuta 2011

3. viikko

Se olisi jälleen kerran viikkokatsauksen aika. Kolmas viikko ohitse ja puntarilla oli miinusta. Jee! Kaikista epäilyistä huolimatta. Tosin miinusta oli hyvin hyvin vähän, mutta kuitenkin.

Laihdutus ja painonhallinta: Sujui viime viikolla hyvin. Tosin paremminkin olisi voinut mennä, jotta miinustakin olisi tullut toivotulla tavalla. Nyt eivät laihdutusajatukset ole tuntuneet kamalalta pakkopullalta. Motivaatio on löytynyt! Syömisten kanssa pitää edelleen olla tarkempi. 8

Ravinto: Viime viikolla onnistuin unhotamaan kerran eväät kotiin. Pelkäsin, että siitä seuraa paha ahmimisketjureaktio, mutta onneksi pahimmilta vältyttiin. Herkuteltuakin on jälleen tullut. Tosin vain kahtena päivänä. Mutta perjantaina tuli kyllä liikaa syötyä viinin kanssa suolakeksejä ja juustoa... Lisäksi herkuttelin yhtenä päivänä jäätelöllä. Herkutteluun siis tulee ehdottomasti kiinnittää huomiota, ettei karkaa käsistä. 7

Liikkuminen: No niin! Jumppakortti on takataskussa (tai pikemminkin lompakossa) ja tänään olisi tarkoitus lähteä jumppaan siskon kanssa. Viime viikolla kävin kahteen otteeseen pitkällä kävelylenkillä ja kyllä virkisti. Tähän osa-alueeseen toivon tulevan tämän viikon aikana kohennusta. 7

Fiilis: Mieliala ja motivaatio ovat kohentuneet koko ajan viime viikon aikana. Tosin pieni morkkis oli perjantain herkuttelujen jälkeen. Laihdu pysyvästi -kirjaan tutustuminen on antanut lisämotivaatiota käytännön vinkkien ja faktojen muodossa unohtamatta tietenkään kanssasiskojen tsemppausta. Vielä kun saa kunnon tsemppivaihteen päälle! 8

Viikon kokonaisarvosanassa ei tullut nousua tällä kertaa eli tulos sama 7,5. Syömisessä voin yhä parantaa vähentämällä herkkuja ja muutenkin tuntuu välillä, että joinakin päivinä tulee aterioiden välillä naposteltua liikaa. Liikunta on se suurin parannuksen kohde ja tällä viikolla minulla on haaveissa käydä ainakin kahdessa jumpassa. Toivon mielialan ja motivaation pysyvän samalla tasolla.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Laihdu pysyvästi - Hallitse painoasi

Siinä kirjan nimi, jota olen alkanut lukemaan. Olen vasta alussa, mutta voin silti lämpimästi suositella kaikille painoaan pudottaville. Kirjan on julkaissut Suomen lääkäriliitto Duodecim, joten kansien välissä oleva tieto on varmasti luotettavaa.

Olen kirjaa lukiessani saanut jo melkoisia ahaa-elämykisä. Kirja antaa paljon käytännön vinkkejä ja ruokakuvat auttavat havainnollistamaan ruoka-annosten energiapitoisuuksia. Kirjassa painotetaan rasvan laadun tarkkailemista ja liian rasvan karsimista yleensäkin ruokavaliosta. Hiilihydraatteja vastaavasti suositellaan käyttämään, mutta niissäkin valitsemaan täysjyvätuotteita. Kirja on julkaistu vuonna 2002.

Parhaimman vinkin tähän mennessä olen kirjasta saanut, mitä muutoksia ruokavaliossaan kannattaa tehdä. Yksinkertaisesti päivittäin käytettäviin tuotteisiin kannattaa kiinnittää huomiota. Itse päätinkin eilen jättää kahvista kokonaan sokerin pois ja vaihtaa juuston kokonaan vähärasvaiseen Polariin. Laskeskelin kirjan mukaan saavani juustosta parhaimpina päivinä jopa 300 kcal. Saatan monesti ottaa yhden ylimääräisen siivun vielä suuhunkin leipäsiivujen lisäksi... Olisi ehkä syytäkin jo vähentää juustoa...

Nyt vasta tajuan pienten muutosten merkityksen ja kuinka pieniä ne muutokset oikeasti ovat. Olen oikeasti ajatellut, että painonpudotuksessa elämänmuutokset ovat ruokailun suhteen suuria. Ehkä tähän on paljon vaikuttanut media, jossa ihmiset laihtuvat vain, kun tehdään täyskäännös ruokailu- ja liikuntatottumuksissa esim. Suurin pudottaja- ja Olet mitä syöt -ohjelmat. Mutta jee, oikeasti pienilläkin muutoksilla on väliä! Tietysti muitakin muutoksia on tehtävä, mutta pienestä on hyvä aloittaa.


Laitankin nyt tuota tavoitetaulukkoani hieman uusiksi, koska tällä hetkellä ne ovat aivan liian epämääräisiä.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Ennakkovaroitus!

Niinpä niin. Vuorotyö on jälleen näyttänyt kyntensä laihdutusprojektissa olevalle. Mutta tällä kertaa en suostu lannistumaan! Tämä on polkuni ensimmäinen haaste. Täynnä terväviä kiviä oleva polku, jossa voi helposti nyrjäyttää nilkkansa tai kaatua rähmälleen. Voihan se vuorotyö yrittää ja ehkä on onnistunutkin tällä viikolla. Se nähdään maanantaina, mutta periksi en silti anna!

Kuva Samarian rotkosta.

Yritän tässä siis henkisesti valmistua mahdolliseen punnituspäivän plussatulokseen. Tiistaina oli kiireinen iltavuoro ja unohdin kaiken kukkuraksi eväät kotiin. Mikä katastrofi! No, työpaikan antimet ovat aikalailla köyhät, mutta leipää kyllä löytyy. Ja juuri leivän syöntiä olen tässä alkanut vähentämään. Mutta mikä neuvoksi, kun ei voi syömättäkään olla. Muuten olisin kotiin tullessa tyhjentänyt kaapeista kaiken ruuan, mikä käteen olisi osunut. Ei hyvä vaihtoehto sekään. Eli leipää on tullut mussutettua.

Olen tällä viikolla miettinyt sellaistakin vaihtoehtoa, että ottaisin tässä alkuun jonkin ns. "tehokuurin", jotta painoa tippuisi enemmän. En kuitenkaan tarkoita mitään Nutrilet-diettiä vaan hiilihydraattien pois jättämistä (viljan ja sokerin muodossa) kuukaudeksi. Olen viime vuonna miettinyt kovasti tätä asiaa ja pari vuotta sitten ei olisi tullut kuulonkaan, etten saisi syödä leipää. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että asia ei olisi mitenkään mahdotonta toteuttaa. Ajattelinkin heittää ilmoille ajatuksen haasteesta: Hiilariton Helmikuu. Pois jäisi siis pasta, vilja, sokeri, riisi ja peruna. Vai kuulostaako tällainen liian rajulta?

Niin ja kiitokset Kanelille tsemppauksesta ja tuesta jo tässä vaiheessa! Vaikkei sitä kommentteja odottelekaan, niin on kuitenkin hienoa saada vertaistukea :)

maanantai 17. tammikuuta 2011

2. viikko

Jee! Puntarilla oli hyviä uutisia tänä aamuna. Miinusta oli tullut viime viikosta kokonaiset 0,7 kiloa. Kivaa!

Huomasin tuosta painokäyrästä, ettei se näytä desimaalin tarkkuudella. Näyttää siltä, että olisi kilo hävinnyt viikossa. Mutta siis oikea lukema vaa'alla oli 103,3. Taidan siirtyä jatkossa laittamaan painoa ylös sivupalkkiin luettelomaisena.

Laihdutus ja painonhallinta: Tällä  viikolla on sujunut paremmin. Huomattavasti paremmin kuin viime viikolla :) Ja onhan se selväkin, kun painoa on tippunut. Laihduttaminen on ollut ajatuksena takaraivossa, mutta ei mikään kaikki ajatukset valtaava peikko. Tämän viikon arvosana 9.

Ravinto: Olen oivaltanut jotain oleellista meneellä viikolla ravintotottumuksistani. Nimittäin lounaan merkityksen. En aikaisemmin ole kokeillut kahden kunnon aterian syömistä saman päivän aikana. Olen aina ajatellut sen vain lisäävän jo ennestään liiallista energiansaantiani. Nyt olen viikon aikana syönyt joka päivä päivällisen lisäksi myös kunnon lounaan ja huomannut, ettei tulekaan enää naposteltua aterioiden välissä! Aikaisemmin saatoin vain työpäivinä (jos silloinkaan) syödä kaksi lämmintä ateriaa, mutta vapaapäivinä lounaan on korvannut napostelu pitkin päivää. Herkkujakin on tullut syötyä, mutta vain muutamana päivänä ja hallinnassa on pysynyt (ainakin omasta mielestä). Arvosana 9.

Liikkuminen: Liikunnan osalta olen viime viikkoon pettynyt. Jumppakorttia en ole saanut aikaiseksi hankkia ja koiran kanssa lenkkeily on jäänyt lyhyiksi kävelyreissuiksi. Arvosana 4.

Fiilis: Pientä kutinaa on sisuksissa ollut siitä, että nyt paino on lähtenyt laskuun ja hienoahan se oli todeta omat aavistukset todeksi aamulla. Pettymystä kuitenkin laiskuudesta liikunnan aloittamisen suhteen. Onnistuneitten ruokavalintojen ansiosta ei ole ollut nälkä, mutta ei ähkykään ja suurimmat mielihalut ovat pysyneet poissa. Voisiko kunnon lounaasta löytyä yksi ratkaiseva kulmakivi omassa painonhallinnassa? Sen saa aika näyttää. Arvosana 8.

Toisen viikon kokonaisarvosanaksi tulee aavistuksen verran parempi kuin viime viikolla: 7,5. Tällä viikolla edelleen siirtyy viime viikolta tavoite hankkia SE jumppakortti ja mennä sinne jumppaan. Pidän edelleen huolen siitä, että päivän aikana syön kaksi kunnon ateriaa aamupalan lisäksi. Ehkä se iltapalakin mahtuisi vielä mukaan...

maanantai 10. tammikuuta 2011

Tavoitteita

Tavoitteista en ole vielä tarkemmin kertonut, mitä nyt sivupalkissa olevasta janasta näkee painonpudotustavoitteeni. Aiemmin olen hieman karsastanut ajallisen tavoitteen asettamista, koska aiemmin minusta tuntui sen lisäävän paineita entisestään. Nyt kuitenkin laskeskelin, että 0,5kg/viikko pudotusvauhdilla olisi mahdollista saada 9 kiloa pois ennen kuin täytän kolmekymmentä (toukokuussa). Painoa minulla on nyt aloitusvaiheessa tasan 104 kiloa ja haaveilisin saavuttavani 95 kilon rajan syntymäpäivänäni.

Otin myös yhden hameen tavoitteeksi, joka kyllä mahtuu ennen tuota 95 kiloa päälle, mutta vain juuri ja juuri heiman yli 95 kilon. Tämä on siis pitemmän ajan tavoite, mutta aivan ensimmäinen tavoitteeni on saavutta kaksinumeroinen painoluku. Sen saavutettuani ajattelin palkita itseni hierontalahjakortilla. Muita palkintoja mietin sitten, kun olen päässyt tuohon ensimmäiseen.

Tavoitehame. Kuten näkyy, vetoketjulla on vielä matkaa.

Vaatetavoitteista minulla on vielä kaapissa sellaiset farkut, jotka viimeksi ovat menneet päälle, kun painoin n. 85 kiloa. Ne ovat SE rajapyykki johon tällä painonpudotuksella pyrin. Toki haaveena on vielä saada sen jälkeen kymmenisen kiloa pois, mutta saavutettuani jo tuon rajan, olen todella tyytyväinen.


  
Tavoitefarkut.

1. viikko takana

Ensimmäinen viikko takana painonpudotuksessa. Puntarilla tänä aamuna tulosta nolla. Itse en ole tuloksesta yllättynyt. Viime viikko meni itsetutkiskelun merkeissä ja viikonloppuna söimme leffaa katsellessa avokkini kanssa Uudesta vuodesta kaappiin jääneet sipsit pois. Eivätpähän kiusaa enää jatkossa!

Sain idean (jälleen kerran Kg-lehdestä) arvioida kerran viikossa mennyttä viikkoa kouluarvosanoilla 4-10. Annan viikolle arvosanan keskiarvosta, joka tulee seuraavista osa-alueista: laihdutus/painonhallinta, ravinto, liikkuminen, fiilis.

Laihdutus ja painonhallinta: Ajatukset muhivat päässä joka päivä, mutta varsinaista innostusta en vielä saanut ja tsemppiä. Pohdin kuitenkin kovasti laihduttamiseni kompastuskiviä ja aikaisempia onnistumisia. Tämän viikon arvosana: 5.

Ravinto: Aamupalat ovat koostuneet viime viikolla hyvistä asioista. Puuro on tullut aamiaiseeni jäädäkseen. Yleensä nautin sen marjojen kanssa, mutta myös raejuusto ja banaani ovat hyviä kavereita. Leivänsyöntiä olen saanut hieman karsittua. Korvasin leipävälipalat jugurtilla. Lämpimällä ruualla olen kiinnittänyt huomiota lautasmallin toteutumiseen ja pienempiin annoksiin. Paheitakin on silti tullut harrastettua... Joka ilta on tehnyt mieli jotakin hyvää. Muutamana iltana meni hedelmiä, mutta pääsääntöisesti kaapista ovat huvenneet joulun jälkeiset makeiset ja piparkakkutalon tuhoaminen on aloitettu. Lauantaina syötiin sipsejä kera dippikastikkeen. Arvosana: 7.

Liikkuminen: Tähän osa-alueeseen en vielä ole täysin keskittynyt pari viikkoa sitten nyrjähtäneen nilkkani vuoksi. Koiran kanssa olen kuitenkin nilkan sallimissa rajoissa yrittänyt lenkkeillä. Kolme kertaa tuli viime viikolla tehtyä pidempi lenkki. Siitä olen tyytyväinen. Tarkoituksena hankkia tällä viikolla jumppakortti. Arvosana 7.

Fiilis: Hyvä fiilis viime viikosta. Nilkka paranee hyvää vauhtia ja tällä viikolla voisin uskaltaa jo rauhalliseen jumppaan. Motivaatio laihdutuksen suhteen hieman vielä hakusessa ja usko itseensä. Arvosana: 8.

Viime viikon kokonaisarvosanaksi tulee 7. Tästä on hyvä lähteä sitten parantamaan numeroita. Tavoitteena tällä viikolla hankkia jumppakortti ja käydä yhdessä jumpassa kokeilemassa nilkan kestävyyttä. Ulkoilut yhä koiran kanssa. Hedelmiä lisää ja napostelu vähemmälle. Lista itselle painonpudotuksen hyödyistä motivaatiota nostattamaan.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Mietteitä

Olen tämän aloitusviikon ajan miettinyt, miksi aikaisemmin painonpudotus ei ole onnistunut. Miksi se on niiiin vaikeaa, vaikka tiedän yksinkertaisuudessaan, että pitää syödä vähemmän ja kuluttaa enemmän?

Olen jo useamman vuoden tilannut Kg-lehteä ja nyt ilmestyi jälleen uusi numero. Kuin tilauksesta juuri, kun olen taas päättänyt aloittaa painon pudottamisen. Tällä kertaa lopullisesti! No, lehdessä oli jälleen kerran hyviä ja motivoivia artikkeleja painonpudotukseen liittyen. Yksi näistä artikkeleista käsitteli juurikin laihduttajan ajatusmaailmaa. Liian usein laihduttaja ajattelee, ettei minusta ole tähän. En voi onnistua. En ole koskaan onnistunut. Tämä kielteinen uskomus iskee voimakkaimmin silloin, kun tulee herkuteltua, "repsahdettua". On helppo antaa ajatuksen vain viedä ja pian huomaakin syöneensä herkkuja samalta istumalta niin monta, ettei enää pysy edes laskuissa.

Artikkelissa kehoitettiin laihduttajaa keskustelemaan itsensä kanssa ja tunnustamaan reilusti, jos tällaisia uskomuksia itsessään tunnistaa. Niin kauan kuin epäusko omasta onnistumisesta nakertaa alitajuisesti myös onnistumisen hetkillä, tavoitteiden saavuttaminen on paljon vaikempaa. Tunnustamisen jälkeen kehoitettiin vastaavasti miettimään, mitkä asiat puhuvat sen puolesta, että onnistut!

Minäpä sitten olen tämän viikon miettinyt tunnistanko itsessäni vastaavia ajatuksia. Kyllä on pakko tunnustaa, että sisimmässään sitä ajattelee, että en minä osaa painoa pudottaa. Osaa vain lihota, koska osaan syödä hyvin. Liiankin hyvin... Mutta sitten mietin, miksi en muka voisi onnistua!? Ovathan monet jo siinä onnistuneet ja olleet vielä enemmän ylipainoisia kuin minä. Jos he pystyvät pudottamaan paino 40 kiloa, miksi minä en pystyisi pudottamaan 26 kiloa!? Omasta puolestani onnistumista puoltavat se, että minulla on motivaatiota, vihannekset ja hedelmät ovat aina maistuneet enkä koe liikuntaa vastenmielisenä.

Näen nyt laihduttamisen matkana tavoitteeseen. Matkan varrella olkapäitteni päällä istuu hyvä ja paha. Voin itse valita kumpaa kuuntelen ja valita kumpaa polkua seuraan. Rankkaa kivistä, mutta tasaista alamäkeä kohti terveellisempää minuutta vai houkutusten täyttämää tasaista nousua, joka lopulta käy niin raskaaksi, että terveyteni pettää enkä jaksa enää nostaa jalkaa toisen eteen. Minä haluan asettaa itselleni haasteita ja minussa on myös päättäväisyyttä ja selkärankaa!! En anna itseäni "pahan" vietäväksi. Valiten mielummin rankan ja haasteellisen polun, jotta saan lisää elinvuosia ja terveyttä kuin jatkan enempää tietäni ylöspäin painotaulukossa.

Kumman polun sinä valitset?


maanantai 3. tammikuuta 2011

Älä unelmoi elämääsi. Elä unelmasi!

Niin joku viisas on joskus sanonut ja sitä ohjetta olen päättänyt elämässäni noudattaa. Kerranhan sitä vain eletään.

Kuten profiilissani jo kerroin, olen lähes koko elämäni kamppaillut liikakiloja vastaan ja nyt saa riittää jojoilu! Pari vuotta sitten bloggasin saman aiheen parissa, mutta silloin ei motivaatio riittänyt. Tuloksia kyllä tuli, mutta ne on jo hävitetty korkojen kera. Painoa on siis mukavasti tullut lisää.


Pyyhettä en silti ole kehään heittänyt missään vaiheessa edellisen bloggaamisen lopetettuani. Elämäntapojen muuttaminen on muhinut ajatuksissa ja koen ehkä vasta nyt olevani valmiimpi ja motivoituneempi tosissaan aloittamaan uuden vaiheen elämässä ja tekemään todellisia muutoksia tavoissa ja tottumuksissa sen eteen. Vielä vuosi sitten ajatus siitä, että jättäisin leivän pois omasta jokapäiväisestä ruokavaliosta tuntui vastenmieliseltä, mutta nyt pystyisin kyllä jättämään leivän pois ja korvaamaan sen jollain muulla välipalalla.

Yksi unelmistani on ollut jo lapsesta lähtien, että olisin normaalipainoinen. Vaatteet saisi ostettua tavallisesta kaupasta sen suuremmin tuskailematta ja masentumatta siitä, että joutuu jättämään jonkin ihanan vaatteen ostamatta sen vuoksi, ettei edes suurin saatavilla oleva koko mahdu päälle. Tähän liittyy myös unelma siitä, että saa sellaisen vartalon, jonka kanssa kehtaa olla rannalla bikinit päällä. Kaiken lisäksi hääkellot soivat vuonna 2012 ja silloin todellakin haluan mahtua juuri siihen unelmapukuun!

Yhtä unelmistani olen jo toteuttamassa. Jätin nimittäin tämän hetkisen työni ja aloitan unelma-ammattiini opiskelun kuukauden päästä. Olin jo melkein burn-outissa ja halusin pois siitä oravanpyörästä. Sellainen ei minusta kerro hyvää, jos näin nuorena miettii jo työnsä vuoksi hermolomaa. Tämä terveellisemmän elämän tavoittelu antaa jatkoa oman elämäni unelmien tavoittelussa.