Blogitauko

Pahoitteluni hiljaiselosta, mutta olen yksinkertaisesti opiskelujen ja töiden vuoksi niin kiireinen, että blogin päivittäminen on jäänyt taka-alalle. Nyt olen tehnyt sen päätöksen, että jättäydyn tauolle vuoden loppuun asti ja palaan sitten tammikuussa jälleen paikalle.

Painonpudotusta ei ole silti tarkoitus jättää tauolle vaan pyrin pysyttelemään alle ysi-ysin ja kohtuudessa, kuten Kanelikin tuossa ehdotti. Tammikuussa alkaa sitten toden teolla oman lajin etsiminen ja ysi-vitosen tavoittelu toukokuuhun mennessä.

Liikuntahaasteistani sen verran, että en ole ehtinyt niitäkään suorittamaan. Eniten harmittaakin se, että pääsin punnerrusohjelmassa toiseksi viimeiselle viikolle... No, uusi vuosi ja uudet tuulet sitten ;)

Toivottelen kaikille lukijoilleni ja tsemppaajilleni oikein ihanaa joulunodotusaikaa ja kohtuuden säilyttämistä!! Palaillaan ensi vuonna!

Kiitos Kaneli!

Huh, huh!

Ehtiihän sitä välillä "kirjoituspöydän" ääreenkin... Aikamoista haipakkaa on tämä viikko ollut, joten pahoittelut lukijoilleni hiljaiselosta.

Alkuviikosta olisin varmasti ehtinyt blogipäivitystä tekemäänkin, mutta maanantainen plussaus ärsytti sen verran, että lykkäsin asiaa. Aikaa ei sitten riittänytkään muina loppuina arkipäivinä, vaikka niin suunnitelin. Mutta nyt onneksi ehdin kunnolla lukaisemaan muidenkin kuulumisia tässä samalla.

Tosiaan plussausta tuli puolen kilon verran. Viime viikko meni huonosti liikkuessa (laiskotellessa) ja leipä palasi jälleen kerran kuvioihin. Tällä viikolla olen yrittänyt parantaa tapani molempien asioiden suhteen. Viime viikonloppuna olimme myös vanhempien luona ja sain jälleen kerran todeta, että kummasti ne lapsuuden ajan ruokailutottumukset vaan pätevät siellä lapsuuden kodissa. Ahmittua tuli siis jos jonkin näköistä sorttia ja herkuteltua tuli kahtena päivänä. En siis vieläkään ihan onnistunut tavoitteessani herkkukiintiön kanssa... Mutta tällä viikolla on senkin suhteen sujunut paremmin. Vielä en ole herkkukiintiötä käyttänyt ja taidankin sen suunnitellusti säästää Isänpäivän kahvituksiin.

HeiaHeian liikuntakalenteria minun on aivan turha viime viikolta edes julkaista, koska pylpyröitä ei ole. Lupaan, että niitä on ensi viikon päivityksessä ;D

Toivon oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja tsemppiä omien projektien kanssa!

43. viikko

Jälleen yksi viikko vierähtänyt. Tuntuikin vierähtäneen ihan hyvin painonpudotuksen kannalta ja myös vaaka oli samaa mieltä eilen aamulla. Lukemat palasivat ysi-seiskan puolelle lukemin 97,9 kg. Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin.

No, siitä ensimmäisestä herkkukiintiö-viikosta sitten... Onnistuin arkipäivät (perjantaita lukuunottamatta) olemaan herkuitta. Viikonloppuna kuitenkin tuli sitten syötyä karkkia ja miehen tekemiä lettuja. Onneksi pystyin kuitenkin säilyttämään jonkinlaisen kohtuuden herkkujen kanssa ja ehkäpä sallittakoon tämä lipsuminen aloitusviikolla. Tällä viikolla pidetään sitten kiinni herkkukiintiöstä.

Liikuttuakin tuli taas mukavasti ja punnerrusohjelma jatkuu. Saimme vihdoin ja viimein hankittua uuden pyörän pumpun ja tiistaina pääsin polkaisten koulumatkan. Nautin kyllä suuresti pyöräilemisestä! On se niin kätevä ja nopea tapa liikkua kaupungissa. Vielä jopa taloudellinen ja ympäristöystävällinen vaihtoehto. Venyttelyäkin tuli tehtyä "jopa" kahtena päivänä. Tarkoitus olisi kyllä tehdä useammin, jotta välttyisi ikäviltä jumitusvaivoilta.

Punnerrusohjelmassa jatkoin vielä 5. viikon ohjelmaa. Havahduin viime viikolla, että sehän on jo toiseksi viimeinen lajiaan ohjelmassa! Olen kohta suorittanut punnerrusohjelman kunnialla läpi, jee. Tavoitteeni tuskin kuitenkaan vielä täyttyy eli viisi miesten punnerrusta. Teen siis ohjelman toistoja naisten tyyliin. Mutta eiköhän sekin ole mahdollista vuoden loppuun mennessä, kunhan jaksan tehdä punnerruksia säännöllisesti. Aloitin lauantaina myös uuden haasteen, jota näyttää olevan liikkeellä monessa blogissa. Minäkin siis innostuin vatsalihashaasteesta ja tein aloitustestin lauantaina. Tuloksena oli 20 rutistusta.

Viikkoni liikuntoina.

Kaivoin maanantaina jälleen myös mittanauhan esiin ja tuloksena oli kavennusta vyötäröltä sentin verran. Muuten mittalukemat olivat samoissa.

Ei muuta kuin tsemppiä ja jaksamista kaikille kanssablogaajille!

Piristys

Sain piristävän blogitunnustuksen Hiilarihirmulta.

Tunnustuksen mukana tulee aina pieniä tehtäviä. Niin myös tämän kohdalla.

Vastaanottaja tulee:

• kiittää tunnustuksen antajaa
• antaa tunnustus eteenpäin 8 blogille
• ilmoittaa tunnustuksen saajille asiasta
• sekä kertoa 8 satunnaista asiaa itsestään

Kaunis kiitos Hiilarihirmulle tunnustuksen antamisesta!

Jaan tunnustuksen eteenpäin Jojoilijalle, Rouva Rubiinille, KatjaEmilialle, Taskunoidalle, Lihavalle Ladylle, Faerie S:lle, Pihlalle ja lopuksi kaikille muille, jotka eivät ole vielä saaneet kyseistä tunnustusta.

Kahdeksan satunnaista asiaa minusta:

• Olen horoskooppimerkiltäni Härkä.
• Pidän keväästä ja syksystä.
• Olisin lapsena halunnut balettitanssijaksi tai taitoluistelijaksi.
• Seuraan penkkiurheiluna jääkiekkoa ja taitoluistelua.
• Lempisarjoihini kuuluu Greyn anatomia, Frendit ja Sinkkuelämää.
• Nautin laulamisesta.
• Rakastan käsillä tekemistä.
• Eläimet ovat lähellä sydäntäni.

Etten, taa, etten, taa...

Niin kuin tanssi tuntuu tämä minun projektini etenevän. Välillä askel eteen ja toisinaan taas taakse. Joskus tulee muutama sivuaskelkin. Paino maanantaina 98,1 kg. Kolmisensataa siis plussaa.

Pitäisi olla pettynyt, mutta oikeastaan olen tyytyväinen ettei plussausta tullut enempää. Viime viikko meni herkutellessa aivan LIIKAA. Odotin siis suurempaa plussausta ja epäilin, ettei painoni oikeasti ole vielä mennyt alle ysiysin. Hassuja luuloja. Nyt onkin asetettu herkkukiintiö tuleville viikoille aina jouluun asti eli yksi herkkupäivä viikossa! Muuten en pääse makean koukusta millään eroon ja se tiedetään mihin se sitten pitemmän päälle vastaavasti johtaa...

Liikunnan kanssa oli myös ongelmia. Oikea polvi on nimittäin alkanut vaivaamaan ja viime viikolla kipu levisi nilkkaankin (tässä siis vanha nyrjähdysvamma). Aloin jo tuskastua vaivani kanssa, koska kävelykin aiheutti jo kipua. Onnekseni meillä oli perjantaina jalkaterapeutti pitämässä luentoa ja keskustelin hänen kanssaan vaivasta. Ja kas! Ongelmaan löytyi ratkaisu: liian vähäinen venyttely. Tai siis en ole venytellyt ollenkaan. Tällä viikolla olen yrittänyt tehdä korjausta asiaan ja heti on polvi parempi.

Mukavaa ja urheiluvammavapaata viikkoa kaikille!

Johan pomppasi!

Viime viikko sairasteltu. Onneksi meni flunssan pahenen nopeasti ohi. Maanantaina vaa'alla odotti melkoinen yllätys, kun näyttöön lautautuivat lukemat 97,8! Jösses! Miinusta 1,1 kiloa! Enpä osannut odottaa näin isoa pudotusta.

Ihana tunne päästä uudelle numerolle. Pudotus loi uskoa myös siihen, että joulukuun lopun tavoite on mahdollista saavuttaa. Ysiviisi ei olekaan enää niin kaukana.

Ruokailuun en kovin jaksanut sairastelun vuoksi kiinnittää huomiota, mutta jäätelöä tuli nautittua kahtena päivänä (Ainon Karpalo-kinuski, nam) ja Kismet tarttui yhtenä päivänä kaupasta mukaan. Huomasin flunssaisena etsiväni olotilaani piristystä herkuista. Etenkin suklaasta. Aiemmin en ole moista huomannut. Tietääpähän ensi kerralla kiinnittää huomiota asiaan.

Hyvillä mielin kohti viikonloppua! Liikunnan kun saisi vielä startattua tauon jälkeen....

Hämyisiä syysiltoja toivotellen!

Lepoa ja käsitöitä

Flunssa alkaa olla voiton puolella. Kiitos oikeaan aikaan ajoitetun levon! Muutama päivä menikin täysin vetämättömänä sohvalla, mutta ihan toimeettomana en kuitenkaan osannut olla. Niinpä puuhastelin valmiiksi kummitytölleni ja hänen pikkusiskolleen joululahjat.

Neuloin molemmille hauskat pussukat, joiden ohje löytyy Novitan Kesä 2011 -numerosta malli 40. Aloitin pussukoiden teon jo viime kuussa, mutta välillä ovat käsityöt jääneet unholaan. Nyt oli hyvä hetki puuhastella ne valmiiksi. 

Kummitytön pussukka.

Vielä en ole keksinyt, mitä sitten laitan pussukoihin mukaan.

Kummitytön siskon pussukka.

Lähikuvaa vielä pussukoiden virkatuista koristeista.

Flunssan aikana olen käynyt myös kamppailua makeanhimon kanssa ja muutamana päivänä on tullut syötyä jäätelöä (mitäs muutakaan...). Käsitöiden avulla olen yrittänyt keksiä itselleni jotain muuta tekemistä. Ehkäpä siinä jossain määrin onnistuneenakin.

40. viikko

Sitä on taas yksi kymppi takana tätä matkantekoa. Takana on niin ylä- kuin alamäkiäkin. Kesän jälkeen tuntuu olleen enemmän alamäkeä toteutuksen suhteen. Tiukkaa tekee pääsenkö tällä vauhdillani ysiviiteen ennen vuoden vaihdetta. Yritän ainakin!

Kesän jälkeen matkantekoa ovat hidastaneet opiskelu- ja työkiireet. Stressi meinasi jo viedä meikäläisen mennessään, mutta onneksi havahduin ajoissa ja osasin tarttua ongelmaan. Edelleen kyllä tuntuu, ettei blogin päivittämiselle ole toivotun verran aikaa, mutta sinnikäästi olen päättänyt pysytellä "langoilla". On tämä sellainen henkireikä ja tsemppauskanava kuitenkin.

Viime viikolla liikkuminen jäi vähiin, mutta pureuduin ruokavalion parantamiseen. Ja kas, painoa oli pudonnut 600 g maanantaina! Nyt täytyy vaan pysyä tiukkana herkuttelujen kanssa ja tavoitella lisää miinusta taas ensi viikolla. Tosin eilen alkanut flunssa tulee vaikeuttamaan tällä viikolla painonpudotusta. Plääh, että voikin olla tylsää tämän niiskuttaminen ja poskionteloiden kolotus.

Punnerrusohjelmassa menen tällä hetkellä viikossa 5 ja helpoimman tason mukaan edelleen. Jatkan punnerruksia jälleen, kun flunssa helpottaa eli toivottavasti ensi viikolla... Lisäksi olen harkinnut vatsalihasohjelman aloittamista, mutta vielä en ole asian eteen jaksanut tehdä mitään.

Toivotan muille terveellistä ja hyvää oloa! Älkää sairastuko :)

P.S. En jostain syystä päässyt heiaheia:n sivuille, joten viime viikon liikuntataulukko jäi nyt uupumaan. Mutta eipä siinä olisi ollut paljoa nähtävääkään.

Viiden kilon kirous

Nyt ei blogipäivityksen viivästymisenä ole syynä kiire, vaan häpeä... Olen tässä pari päivää miettinyt, mitenkäs sitä kehtaisi tänne maanantain painolukemia kirjoitella. Olen myös pohtinut projektiani ja sitä, miksi aina sama kuvio toistuu; kun saan pudotettua viisi kiloa, lopetan painonpudotuksen. Huoh, tämän ongelman kanssa olen paininut jo usean vuoden. Odotin, että nyt olisin päässyt siitä eroon. En tiedä johtuuko sitten siitä, että koen kuitenkin jollain tasolla olevani tyytyväinen jo niihin pieniin muutoksiin, jotka huomaan viidestä pudonneesta kilosta tulleen??

Tällä kertaa en kuitenkaan anna niin helposti periksi kuin aiemmilla kerroilla. Päätin myös uskaltaa kertoa teille lukijoille tämän viikon puntarilukeman eli 500 grammaa plussaa. Syynä herkuttelu, herkuttelu ja herkuttelu. Luulen kalorimäärien paukkuneen upeasti yli energiakulutuksen viikonloppureissumme aikana...

Lohduttomalta näytää tällä hetkellä painotaulukko, mutta en anna sen lannistaa! Nyt olen tällä viikolla keskittynyt kasvisten, marjojen ja hedelmien lisäämiseen. Leipä on edelleen pysynyt kohtuudessa. Tuntuu kuitenkin, että annoskokoni olisivat päässeet jälleen lipsumaan suuremmiksi.

Ensi viikolla on PAKKO tulla miinusta! Hitsit vieköön! En muuten enää kehtaa pitää blogiakaan :D

Sisukasta ja sopivassa määrin kurinalaista viikkoa muillekin ;)

Viime viikon liikunnat.

Alea iacta est!

Arvonta on siis päättynyt ja voittaja arvottu! Virallisena arpojana toimi avomieheni. Kiitos arvontaan osallistuneille! Kaikkien tarinat olivat aivan ihania, mutta arpaonni suosi tällä kertaa KatjaEmiliaa.

Virallinen arapajaiskuva.

Onnea vielä kerran voittajalle!

Viikko 38

Vaikea viikko takana. Nyt onneksi stressi jo hieman helpottamassa. Kiirekin tuntuu väistyneen ja olen omasta mielestäni ehtinyt tekemään kotonakin jo kotitöitäkin (eilen vaihdoin verhot ikkunoihin odottamaan talven tuloa).

Vaikea viikko toi mukanaan 300 grammaa plussausta. Odotin plussausta ja odotin sitä enemmänkin, joten olen tyytyväinen, ettei plussausta tullut enempää. Viikosta teki vaikean se, ettei aikaa ollut paljoa painonpudotukselle ja sen ajattelemiselle. Kaikki energia tuntui menevän asioiden järjestelyyn, jotta nyt olisi hetki aikaa hengähtää ja keskittyä jälleen tähän projektiin.

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan podin jopa huonoa omatuntoa syömisistäni. Herkuttelin nimittäin jälleen perjantaina juustolla, suolakekseillä ja viinillä. Tästä ei kuitenkaan ole tarkoitus tulla tapa! Viime viikolla teki myös mieli mättöruokaa ihan älyttömästi, mutta ensimmäistä kertaa tajusin yhdistää sen stressiin. Ehkäpä siis joitakin sudenkuoppia onnistuin ahaa-elämyksen johdosta väistämään.

Viikon liikunnat.

Viikolla liikunta jäi punttisalin varaan. Punnerrukset tein tavoitteiden mukaan. Niissä jouduin voimien uupumisen vuoksi palaamaan taaksepäin. Menin siis viime viikon 3. viikon ohjelmalla. Tällä viikolla sitten vuorossa uusi yritys 4. viikkoa. Pyöräily on jäänyt. Tosin ei omasta tahdosta vaan pumppuvarkaan. Pyörä on nyt varastossa odottamassa lisää ilmaa renkaisiin. Opiskelijabudjetimme vuoksi en ole vielä pystynyt uuteen pumppuun investoimaan... Hitsin pumppuvaras!

Mutta kyllä jotain hyviäkin tuloksia on tullut! Mittailin mittojani maanantaina ja tuloksena jälleen kadonneita senttejä! Kaksi senttiä rintojen alta, sentti vyötäröltä ja sentti lantiolta. Mittanauha on kyllä osoittautunut paljon kiitollisemmaksi kaveriksi kuin tuo kenkkuileva vaaka ;D

Ihanaa syysviikkoa kaikille ja tervetuloa uusi lukija!

37. viikko

Täällä taas! Maanantaina puntarilla käyty ja painolukemat samat kuin edellisellä kerralla. Stressi pukkaa nyt tosissaan päälle, joten painonpudotus hidastuu entisestään. Kunhan nyt vaan saisin pidettyä niin, ettei paino lähde nousuun...

Pimenevät päivät alkoivat viime viikolla tuntua väsymyksenä, joka ei kyllä helpota stressituntemuksia. Väsymyksen vuoksi ilman Heiaheian todistusaineistoa olisin arvioinut liikkuneeni huonosti viime viikolla, mutta ihan sopivastihan tuossa näyttää liikuntaa olevan. Suurin osa tosin hyötyliikuntaa.

Viime viikon liikunnat tilastoina.

Ruokapuolella 2 leipää/päivä onnistui lähes joka päivä. Perjantaina sitten hieman herkuttelin juustolla ja suolakekseillä. Stressin ja kiireen vuoksi myös ruokailujen suunnittelu ja kaupassa käyminen ovat jääneet enemmän miehen vastuulle. Siitä on seurannut se, että itselle sopivaa välipalaa ei tahdo löytyä kaapista ja samoin lounaseväät olen kiireessä itse ostanut. Tämä viikko tuntuu jatkuneen samalla linjalla. Tosin nyt tiedostan asian paremmin, joten yritän tehdä parannusta asiaan ensi viikolla.

Verkkaisesta päivitystahdista huolimatta yritän pysyä blogissani. Saattaa olla, että pienen loman/tauon pidän ensi kuussa (n. viikon mittaisen). Saisin aikaa järjestellä muita asioita kuntoon. Blogistani ja projektistani en kuitenkaan missään nimessä halua luopua.

Niin ja rohkeasti ihmiset vaan osallistumaan meneillään olevaan arvontaa!

Kuva-arvoitus

Lupailin jo muutama viikko sitten jonkinlaista arvontaa ja nyt sellainen olisi sitten luvassa. Arvonta on puettu kuva-arvoituksen muotoon.

Arvontaa osallistut kertomalla, mitä yllä oleva kuva esittää/mitä kuvassa on tapahtunut. Kekseliäimpien selitysten kesken arvotaan palkinto.

Palkintona siis Mavalan lakka (55 Dakar), Lumenen Natural Code huulikiilto (5 Fresh Pink) ja Dazzlingin lintukorvakorut (ei sisällä nikkeliä).

Ei muuta kuin arpaonnea!

Muoks: Arvonta-aika siis tämän kuun loppuun asti.

36. viikko

Hi-hii. Selainen oli olo maanantain punnituksen jälkeen. Paino meni alle 99:n, miinusta yhteensä kolmesataa grammaa ja puntarilla lukemat 98,7 kg. Nyt on 5% lähtöpainosta hävinnyt. Jee!

Iso kiitos Ystävälleni Kanelille, joka ehdotti vastalääkkeeksi painon pysähtymiselle leivätöntä viikkoa! Hyvin näyttää tepsineen!

Yllätyin, ettei leipää kovasti tehnyt mieli viime viikon aikana. Ongelmana oli lähinnä korvaavan välipalapurtavan keksiminen... Kun on lapsesta asti opetettu syömään leipää välipalaksi, on hyvin vaikeaa tehdä muutosta. Tyydyin lähinnä syömään jugurtteja ja hedelmiä, mutta välillä kaipaisi jotain suolaisempaakin välipalaa. Ehkäpä raejuusto voisi auttaa siihen?

Leivättömän viikon aamiaisena raejuustoa, kaurahiutaleita, itse tehtyä mustikkasoppaa ja kahvia (huom: ei lusikkaa ;) )

Mutta en minä sortumisiltakaan kokonaan välttynyt. Perjantaina iski koulun jälkeen kova nälkä ja kaapista sitten ensimmäisenä söin kaksi ruisleipää. Maistui kyllä ihanalle. Muutoin leivätön viikko onnistui hyvin.  Nyt olenkin päättänyt vähentää leivän syömistä muutenkin. Pidän sopivana näin alkuun max. kaksi viipaletta per päivä, jolla tarkoitus korvata yksi välipala tai aamupala. Niin ja leivän laatu on tietenkin täyttä ruista tai vähintään 6 % kuitua sisältävää täyjyväleipää.

Liikuntaa tuli niukasti harrastettua menneellä viikolla. Flunssan jälkitautina tuli yskä ja edelleen oli väsähtänyt olo, joten punnerrukset jäivät yhteen kertaan. Ainokainen kertakaan ei mennyt toistoiltaan täysin ohjelman mukaan voimien loppumisen vuoksi. Tällä viikkolla yritystä parempaan, kun flunssakin on jo häädetty.

Viikon liikunnat kuvina.

Löysin myös iiven blogista mukavan liikuntahaasteen ja päätin lähteä mukaan. Käykää ihmeessä kurkkaamassa!

Tukkoisuutta ja leivättömyyttä

Viime viikosta on selvitty. Loppuviikko meni väsähtäneenä flunssan kourissa, jonka vuoksi liikkuminenkin jäi vähiin. Kerran ehdin ulkokuntosalille, mutta sitten sade yllätti ja seuraavana päivänä olinkin sitten jo flunssassa. Pitää ilmeisesti kaivaa villasukat jo kaapin perukoilta käyttöön...

Plörinäksi tuntuu, että viime viikko sitten meni syömistenkin suhteen. Kipeänä en kovin jaksanut kiinnittää huomiota ruokailuväleihin, mutta herkkuja ei tullut pahemmin syötyä (yhtä Kismettiä ja kahta piirakkapalaa lukuun ottamatta). Neljäs punnerrusviikko katkesi myös flunssan vuoksi.

Viikon 34 liikunnat (hyvä idea otettu käyttöön Emmaliinalta ja Quantinalta).

Kaikesta huolimatta vaaka näytti maanantaina sata grammaa miinusta! Paljon se ei ole, mutta onneksi alaspäin kuitenkin. Olen jopa tässä muutaman viikon aikana huomannut suurimman vatsamakkarani hieman sulaneen. Enää ei pömpötä niin pahasti. Kiinteytymistä siis ainakin tapahtunut kuntoillessa.

Maanantaina aloitin myös Kanelin ehdottaman viikkohaasteen eli vietän leivätöntä viikkoa. Toistaiseksi on sujunut hyvin. Vaikeita on ehkä keksiä välipaloja leivän tilalle tai oikeastaan en ole osannut varata kaappiin mitään leivän tilalle. Saa nähdä onko leivättömyydellä vaikutusta painoon ensi viikolla...

Ruokapäiväkirjaa aioin aloitella valokuvan muodossa tällä viikolla, mutta enhän minä muistanut koululla lounastauolla ottaa kuvia syömisistäni. Täytyy yrittää nyt tsempata.

Pahoitteluni lukijoilleni verkkaisesta päivitystahdista ja blogisiskoille kommentoimattomuudesta. Opiskelut tuntuvat nyt vaan vievän kovasti aikaa, sillä nyt minulla alkoin kahden päällekkäisen tutkinnon opiskelu ja sen lisäksi myyn vapaa-ajalla vielä kosmetiikkatuotteita ja joka maanantai olen myyntityötä koskevassa koulutuksessa. Ehkäpä olen nyt haukannut liikaa juttuja kerralla, mutta yritän parhaani mukaan lueskella blogejanne ja tsempata teitä matkallanne! Yritän nyt välttää turhaa stressiä, jotta paino pysyisi sitten paremmin hallinnassa.

Stressivapaata viikkoa kaikille!

Ärsyttää ja harmittaa

Elokuun tavoite jäi saavuttamatta. Siitä piti vaaka huolen maanantaina. Tuloksena 100 grammaa plussaa... Nyt on ensimmäisen kerran ollut vaikeaa innostua plussauksen jälkeen elämäntaparemontista. Edelleenkin tekisi mieli vaan heittää hanskat naulaan. Se olisi kuitenkin kaikkein helpoin ratkaisu, jos kerran minusta ei ole painonpudottajaksi.

Syytä ärsyttävälle plussaukselle olen miettinyt. Liikuttua tuli seitsemän kertaa viime viikolla ja toteutin Kanelin heittämän haasteenkin ja polkaisi lauantai-aamuna lyhyen pyörälenkin. Oli kyllä ihanan raikastava kokemus!

Tulenkin siihen tulokseen, että ruokailussa mättää jälleen kerran ja syytän suuren ruokahaluni lisäksi leipää. Menkkoihinkin on kuitenkin vielä viikko aikaa.

Tämä pieni plussaus ei varmasti muuten niin kovin harmittaisi, mutta kun asetin tavoitteen ja epäonnistuin. Kaipa sitä tästä taas pääsee parempaan fiilikseen, kun ei liika mieti epäonnitumista ja tällaistahan tämä painonpudotus on.

Mutta kyllä se silti ÄRSYTTÄÄ ja HARMITTAA.

33. viikko

Näyttää pahasti venyvän loppuviikon puolelle nämä blogipäivitykset. Tuntuu tuo opiskelu ja työ sen ohessa vievän nyt paljon aikaa. Elämänmuutosprojektista aion silti pitää kiinni!

Hämmästyksekseni vaaka näytti reilua pudotusta maanantaina. Vihdoinkin! Tasan ysi-ysi olivat lukemat. Ehkäpä pääsen kuin pääsenkin elokuun tavoitteeseen, jes! Nyt on kova tsemppi päällä, että saavutan seuraavan lukeman ensi maanantaina.

Todella suuri merkitys oli sillä, että seurasin tarkemmin syömisiäni Kiloklubissa ja kiinnitin huomiota arjen ruuan terveellisyyteen. Tällaisen tilan kun saisi pidettyä päällä aina. Viikonloppuna tuli herkuteltua, muttei mitenkään älyttömissä määrin.

Viime viikon liikuntakalenteri sitten taas ei ole mitään upeaa katsottavaa... Kuntosalille en ehtinyt ja jumpattua tuli kotona kahteen kertaan korvaukseksi. Punnerrukset tein ohjelman mukaan. Tosin toistin 2 viikon ohjelman, koska edellisellä viikolla punnerruskertoja tuli vain yksi. Koulumatka taittui polkien kolmena päivänä.

Huomasin myös uuden kiinnostavan asian viime viikonlopulla; GoFatGo -haaste starttasi jälleen ja kirjauduin palveluun. Olenkin tällä viikolla jumpannut kotosalla GFG:n ohjelman mukaan. Ruokapuolta vielä harkitsen, koska mietin pystynkö sellaista ruokavaliota oikeasti toteuttamaan pitkällä tähtäimellä eli siis koko elämän...

Muutosongelmistanikaan en ole piiiiitkään aikaan raportoinut ulkopuolisille. Jospa nyt raottaisin vähän tietoa siltäkin osa-alueelta.

Kahvi ja sokeri:

• Tavoitteeni: Jättää sokeri kokonaan pois kahvista. Maidosta kahvissani en luovu, mutta se onkin onneksi ollut jo monta vuotta rasvatonta laatua.
• Missä mennään: Sokeria ei ole kahvissa ollut elokuun alusta lähtien, edes satunnaisesti! Kesällä sokerin käyttö lipsui pahoin ja olin palaamassa takaisin vanhoihin tottumuksiin. Edelleen etsin lusikkaa kuppiini, mutta nyt sitä en enää ole siihen laittanut. Sokerikko on nostettu kaappiin odottamaan kahvivieraita.

Nälkäkoulu:

• Tavoitteeni: Syödä 3-4 tunnin välein. Ei siis liian usein eikä liian harvoin. Innostuin tästä muutosongelmasta lukiessani taannoin Fit-lehteä.
• Missä mennään: Kovin säännöllisesti en huomaa vielä kelloa tarkkailla, mutta apua on ollut. Yllättäen en napostelekaan pitkin päivää, kun syön kolmen tunnin välein kunnon ruokaa tai välipalan. Aiemmin en pitänyt napostelua omana ongelmana painonpudotuksessa, mutta nyt olen huomannut oikeasti napostelleeni ruokailujen välissä paljonkin.

Liikunta:

• Tavoitteeni: Löytää itselle hauska ja sopiva tapa liikkua, jota voi ylläpitää missä elämäntilanteessa tahansa epäsäännöllisyydestä piittaamatta.
• Missä mennään: Lajin etsinnässä. Punnerrus- ja leuanvetohaasteet tuntuvat ainakin antaneen mukavan sysäyksen pitkästä aikaa liikkumiseen. Myös Kanelin heittämä haaste minulle kommentissaan tuntuu yrittämisen arvoiselta. Kiitos Ystäväni!

Oiskos sitä joskus vielä höyhenen kevyt...

Syitä ja ahaa-elämyksiä

Jälleen yhden viikon rikkaampana tässä projektissa ja miksei elämässäkin yleensä. Paino ei suostunut viime viikosta laskemaan vaan näytteli samoja lukemia maanantaina kuin edelliselläkin kerralla.

Viime viikolla olenkin pohdiskellut enemmän syitä painonpudotukseeni, koska tuntuu olevan jälleen motivaation puutetta. Siitä ainakin uskon tämän jarruttelun nyt johtuvan. Liikuttuakaan ei tullut suunnitelman mukaisesti aikataulullisista syistä. Se eniten ärsyttääkin, että viikkoina jolloin olen iltaisin koululla, jää liikunta lähes minimiin. Minkä ratkaisun siihenkin ongelmaan keksisi? Pitäisikö kunnostautua ja yrittää liikkua aamuisin? Olen vaan niin kovin aamu-uninen... Hyvät ehdotukset otetaan ilomielin vastaan!

Syitä sitten pohdiskelin tähän projektiin. Tietysti omaa silmää miellyttävämpi ulkonäkö, vaatteita löytyy helpommin ja kunto kohenee. Kuitenkin suurin motivaationi liittyy tulevaisuuteen. Haluan elää mahdollisimman terveellistä elämää. Sen saavuttaakseni on pysyttävä kunnossa. Suurin pelkoni on se, että jonain päivänä huomaan peilistä katsovan äitini kaksoisolennon. Äitini on sairaalloisen ylipainoinen ja on ollut sitä koko elämäni ajan. Tähän asti hän on pysynyt terveenä, mutta selvää on, että vaivoja tulee olemaan jossain vaiheessa ellei hän saa pudotettua painoaan. Haluan itse toimia jo nyt! Tavoitteeni on löytää pysyvästi terveellinen elämäntapa, jolla saan painon pysymään 80-85 kg lukemissa.

Toinen ahaa-elämys, jonka koin viime viikolla löytyi uusimman Kg-lehden artikkelista. Artikkeli käsitteli vinkkejä viiden kilon karistamiseen, mutta jutusta löytyi jotakin, mikä herätti minut. Ruokailussa kehoitettiin kiinnittämään huomiota eniten arjen valintoihin. Satunnaisilla herkuilla ei ole merkitystä, kunhan arjen ruokailut ovat terveellisiä. Joo, onhan se yksinkertaista. Mutta minä en ollut asiaa aiemmin niin hokannut. Ajattelin, että tarvitsen jotain taikatemppuja tähän. Nyt varsinkin kun painon putoaminen tuntuu pysähtyneen.

"Happamia" sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Toivotaan, että syksyn tullen nyt alkaa jälleen uusi tarmo edetä tässä projektissa. Valitan, että aikani on koulusta ja työstä sen ohella johtuen kortilla. Tämän vuoksi päivitykseni tulevat hieman viiveellä. Kerrottakoon myös se, että mustikassa en ole ehtinyt käymään, mistä myös on hieman huono omatunto. Onneksi supermarjaa saadaan ahkeran appiukon keräämänä.

Nautitaan pimenevistä syysilloista ja syksyn tuoksusta!

Kohti tavoitteita!

Kerroin siis pari viikkoa sitten liikuntatavoitteistani ja viime viikolla aloitin netistä löytämieni ohjelmien avulla kuntoilemaan niitä kohti. Ensisijaisena tavoitteenani on suoriutua viidestä puhtaasta miesten punnerruksesta vuoden loppuun mennessä. Toisena olisi jaksaa vetää kolme kokonaista leukaa. Nyt harjoittelun alettua olen tullut siihen tulokseen, että olen tyytyväinen, jos saan edes yhden leuan vedettyä aikatauluun mennessä. Kuitenkin tuo oma massa vaikuttaa niin paljon tuossa leukojen vetämisessä.

Ohjelma, jonka mukaan teen punnerruksia löytyi suomalaisilta nettisivuilta: www.100punnerrusta.com. En siis tavoittele tuota satasta, mutta treenaan helpoimman sarakkeen mukaan (toinen viikko menossa) ja teen ns. naistenpunnerruksia.

Leuanvetoon löytyi useampi ohjelma englannin kielellä. Nappasi tällaisen, jossa lähtötaso on nolla. Ensimmäisen viikon viimeisellä kerralla olisi pitänyt jo pystyä vetämään yksi leuka, mutta oletan ettei ohjelmaa ole suunniteltu ylipainoisille... En siis todellakaan jaksa nostaa sataa kiloa pelkkien käsivarsieni varassa! Olen tehnyt ohjelmaan kuuluvia negatiivisia leuavetoja eli mieheni avustuksella lähtenyt laskemaan itseäni ylhäältä "hallitusti" alaspäin. Sen verran voin sanoa, että kovin hallitusti ei vielä onnistu, heh.

Haaveilenkin nyt ostavani jossain vaiheessa kotiimme leuanvetotangon. Voisi sitten rauhassa harjoitella kotona tuolin päältä.

Haaveina tällainen ei-pultattava versio täältä.

Niin ja syy siihen, miksi valitsin juuri punnerrukset ja leuanvedon tavoitteekseni löytyy heikoista yläselän lihaksistani ja huonosta ryhdistä. Näillä tavoitteilla pitäisi saada asiaa korjattua.

Kuntosalinani toimii niinkin yksinkertainen paikka kuin asuinalueemme koulun vieressä sijaitsevat ulkokuntoilulaitteet. Kätevää.

31. viikko

Viikko tuntui sujuneen hyvin ja liikuttuakin tuli kiitettävästi. Kasviksia tuli useasti lautaselle, mutta ehkä leipää on tullut syötyä liikaa... Opiskelujen alkamisen myötä ruutinit astuivat takaisin kuvioihin, jonka odotin helpottavan painonpudotusta. Toisinpa kävi. Sata grammaa plussausta viime viikolta. Huoh...

Nyt on jälleen pienen itsetutkiskelun paikka. Pitänee miettiä motivaatiotaan ja sitä MIKSI tätä teinkään. Välillä on hyvä palauttaa mieleen itselleen miksi.

Liikuntamäärästäni olen tosiaan ylpeä! Liikuin yhteensä yhdeksän kertaa viime viikolla (tavoittelen harrastavani liikuntaa liikuntapiirakan mukaan). Mukaan on siis laskettu hyötyliikunnat. Kuntosaliharjoittelun aloitin punnerrusten kera myös viime viikolla, jotta pääsen tavoitteisiini.

Uusia mittoja myös otin punnituspäivänä ja hieman mieltä kohensi se, että onneksi senttejä on kuitenkin kadonnut! Vyötäröltä, rinnan alta ja lantiosta on lähtenyt 1 cm. 

Tällä viikolla yritetään mennä paremmalla mielellä eteenpäin plussauksesta huolimatta. Viikonloppuna jälleen herkuttelua tiedossa yhden kolmekymppispippaloiden merkeissä, mutta toivon ensi viikolla tulevan miinusta tai sitten painon pysyvän edes samassa, ettei taas lipsahdeta satasen puolelle...

Parempaa viikkoa kaikille ja jälleen on lukijakuntaa tullut lisää. Tervetuloa!

Huomasin, että monessa blogissa on tapana pitää arvontaa, kun lukijamääriä on rikottu. Mietin tässä, että pitäisikö itsekin laittaa sellainen pystyyn...

Mieltä on piristänyt ihana lahjaposti <3

Tunnustus

Sain iloiseksi yllätykseksi tunnustukset Emmaliinalta ja Hiilarihirmulta. Kiitos ihanaiset!

Tunnustuksen mukana tuli muutama velvollisuus. Tunnustuksen saajan tulee jakaa kolme asiaa itsestään:

1) Lempiväri

• Turkoosi ja sininen.

2) Lempiruoka

• Tavallinen kotiruoka.

3) Paikka, jossa haluaisin käydä

• Niitä on monia, mutta erityisesti Egyptissä, Japanissa ja Suomen Lapissa ruska-aikaan.

Tunnustus tulisi jakaa 15 bloggaajalle, mutta todella moni näyttää sen jo saaneen. Jaan tunnustuksen eteenpäin kaikille ihanaisille kokoon tai ulkonäköön katsomatta.

30 viikkoa takana

Kolmekymmentä viikkoa siis takana elämäntaparemonttia ja 4,2 kiloa kevyempi. Näin numeroina katsottuna en ole kovin tyytyväinen tulokseen. Nopeammin saisi paino laskea ja siihenhän ei voi kukaan muu vaikuttaa kuin minä itse... Jospa sitä nyt ottaisi itseään kunnolla niskasta kiinni ja ryhdistäytyisi, kun on kuitenkin jo tiputettukin sitä painoa.

Laihdutus ja painonhallinta: Viikko meni kovasti edelleen lomatunnelmissa. Kovin toivoin, että paino olisi jo näyttänyt tasan ysi-ysiä... Mitä sitä tekisi, että pystyisi keskittymään kunnolla tähän projektiin? No, ainakin säilytin kesäajan tavoitteeni eli pidin painon alle sadan. Eipä se plussaus silti ikinä mukavaa ole.

Ravinto: Lomalla on jäätelö maistunut ja viikonloppuna olimme jälleen reissun päällä ja siellä tuli herkuteltua. Kalaa söimme kahdesti viime viikolla, joka on muutos parempaan päin. Lautaselle eksyi myös vihanneksia useampaan kertaan.

Liikkuminen: Liikuntasarake on edelleen häpeäpilkkuni ja sitä enemmän harrastamalla saisin varmasti painoakin paremmin alaspäin... Viime viikolla liikuntaa kertyi yhden pyöräilyreissun ja 22 km verran. Viikonloppuna tutkailin netistä treeniohjelmaa tavoitteilleni ja löysinkin muutaman. Treenaan kolmesti viikossa ja maanantaina aloitin. Tänään siis seuraava kerta tiedossa.

Fiilis: Lomatunnelmissa, kuten jo aiemmin mainitsin. Toiveikkaana ajatukset ovat jo syksyssä ja sen mukana tuomassaan rutiinissa. Rutiinit tuovat helpotusta elämäntaparemontteeraajan arkeen. Tällä viikolla alkoi koulu, joten toivotut rutiinit siis käynnistymässä. Sain myös lisävahvistusta, kun mies ilmoitti aloittavansa myös kunto- ja laihdutuskuurin. Olenkin saanut hänestä kaverin ulkokuntoilulaitteille.

Mukavaa elokuun ensimmäistä viikkoa itse kullekin ja tervetuloa uudelle lukijakunnalle!

Selkiintymistä

Olen tässä pohtinut tavoitteiden asettamista selkeämmin. Helpottaisivat matkantekoa ja tsemppaisivat/motivoisivat omalla tavallaan.

Painotavoitteethan näkyvät tuossa sivupalkissa, mutta ajallista tavoitetta en ole niille asettanut. Olen ehkä hieman arkaillutkin asian kanssa, koska aiemmin laihduttaessa olen kokenut pahaa epäonnistumista, jos en ole asettamassani aikataulussa pysynyt. Ehkäpä aikataulutus ei ole ollut realistinen?

Tuon seuraavan painotavoitteen toivon saavuttavani elokuun aikana. Toivottavasti viimeistään parin viikon kuluttua. Numeron 95 toivon näkyvän vaa'alla viimeistään joulukuussa ja 90 kiloa viimeistään toukokuussa ensivuonna. Alkuvuoden tahtiani kun katselee, nämä näyttäisivät realistisilta tavoitteilta. Alunperin tavoittelin 90 kilon lukemaa joulukuuksi ja siihen myös tähtään, jos saan painoa tasaisesti pudotettua.

Liikuntatavoitteet ovat sitten ehkä niitä tärkeimpiä omalla kohdalla, jotta saan tuon liikunnan sujuvaksi osaksi omaan arkeen. Tein viikonloppuna kaksi liikuntatavoitetta: jaksan/pystyn vetämään kolme leukaa ja tekemään viisi miesten punnerrusta. Nämä tavoitteet toivon saavuttavani vuoden loppuun mennessä. Kuntoliikuntapuolelle en ole osannut vielä laittaa tavoitetta... Sitä vielä mietin. Ehkä se voisi olla jokin kilometrimäärä pyörällä? Ensi kesänä voisi sitten toteuttaa kauan haaveissa olleen Saariston rengastien pyöräillen (pituus 130 km). Myös Ahvenanmaa pyöräillen on ollut pitkään haaveissa...

Kuva täältä.

Otin lähtötilannekuvaa vasemmasta käsivarrestani, jota aion sitten seurailla tässä n. kuukauden välein tavoitteita saavutellessa. Jospa sitten sulaisivat löllyvät läskit myös alleista... Ympärysmittaa tuhdeimmassa kohtaa on kokonaiset 35 cm.

Lähtötilanne 7/11.

Lähden tavoittelemaan käsivoimiani lähellä kotiamme sijaitsevilla ulkokuntoilulaitteilla ja syksyn tullessa myös ahkeralla bodypumpilla sekä kotona punnertamalla. Katsotaan kuinka käy.

Tavoitteita selkiyttävää viikkoa myös muille!

P.S. En ole sitten eläessäni saanut yhtään leukaa vedettyä, heh heh.

29. viikko

Ensimmäinen lomaviikko takana ja ihanat kelit. Päivityspostausta olisi siis jälleen luvassa. Tavoitteena ja toiveissa olisi ehtiä tekemään postauksia pari kertaa viikossa ja vierailemaan blogisiskojen luona useammin.

Laihdutus ja painonhallinta: Mielessä oli, mutta käytös ei ehkä ollut toivotun suuntaista. Puntarilla kuitenkin aamulla lukemat 99,3 kg eli miinusta 300 grammaa! Viime viikollahan tapahtui unhoitus... Minun piti kivuta puntaroimaan painoani epävirallisesti viime viikolla joku toinen aamu, mutta joka kerta se unohtui. Hyvin on loma siis alkanut, heh.

Ravinto: Tämän asian vuoksi hieman askarrutti aamulla punnita painoaan... Helteet jälleen sekoittivat syömisen rytmiä ja viikonloppuna vierailimme appiukon luona, joka halusi tarjota joka päivä ruuat ulkona. Jäätelöä en ihmetykseksi kuitenkaan ole paljon syönyt. Mielihalua olen sen verran saanut jarruteltua, että kahdesti vain nautin jätskiä.

Liikkuminen: Yksi jumppakerta ja tunnin kuntoilu ulkokuntoilulaitteilla sekä turistikävelyä kolmen tunnin verran Porissa. Siinä viime viikon saldo. Vähän, mutta jotain kuitenkin. Tyytyväinen en kyllä liikuntasaavutukseeni ole... Tällä viikolla jos nousisi jälleen pyörän selkään. Mustikalla käyntikin siirtyi tälle viikolle, kun teimme tuon viikonloppureissun Satakuntaan.

Fiilis: Välillä podin huonoa omatuntoa viime viikolla syömisistäni ja liikkumattomuudestani, mutta nautin myös lomailusta ja tuttujen tapaamisesta. Tämän aamuisesta lukemasta on hyvä jatkaa eteenpäin. Vilahti jopa vaa'an mittariruudulla ohimennen jo 98-lukemakin.

Viikonloppumatkalla kuvattua.

Unhoitus

Aamun punnitus unohtui. Loma ilmeisesti alkanut hyvin, kun rutiinit jo unohtuvat... Olin jo ehtinyt suihkuun, kun muistin punnituksen. Eihän sitä märällä tukalla voi tehdä. Tulee lisää painoa ties minkä verran! Yövuorojen jälkeen kävin vaa'alla ja näytti miinusta viime viikosta(!). No, viikonloppuna tuli herkuteltua ja juotuakin.

Tänään lähden muutamaksi päiväksi reissuun, joten vaa'alla käynti lykkääntyy ainakin parilla päivällä. Näistä syistä johtuen taidan jättää tämän viikkoisen painolukeman arvoitukseksi ja ensi viikon maanantaina sitten uutta lukemaa kehiin. Täytyy varmaan laittaa kännykkään muistutus?

Viime viikolla liikunnat olivat töiden vuoksi tauolla ja ainoan mahdollisuutenikin laiskottelin... Työmatkat silti taitoin pyöräillen, yht. 18 km verran. Surkeaa, mutta liikuttu kuitenkin edes hyötyliikunnan merkeissä.

Ensi viikkoon siis ja ihania kesäpäiviä kaikille! Minä taidan mennä loppuviikosta mustikkaan.

27. viikko

Mukavasti meni viime viikko. Liikkuttua tuli joka päivä (lasken myös hyötyliikunnan liikkumiseksi), joka oli minulta aikamoinen saavutus. Pitkiä pyörälenkkejä en tehnyt kuin yhden (22 km), mutta pienempiä sitten tuli polkaistua työmatkan merkeissä yhteensä 30 km. Yhden jumppahetkenkin mahdutin viikkooni vatsa-selkäjumppana.

Ruokailutkin sujuivat mallikkaasti. Intouduin pitkästä aikaa kirjaamaan syömisiäni ylös Kiloklubin ruokapäivyriin. Yhtenäkään päivänä eivät kalorit paukkuneet yli ja suurimmaksi osaksi söin terveellisestikin. Muutamalta päivältä jäivät kuitujen ja kasvisten osuus hieman heikommalle ja yhtenä päivänä herkkupylpyrä näytti punaista (herkkupäivä).

Paino maanataina alle sata! Jee! Virallinen lukema 99,6 kg. Jospa se taas lähtisi liukumaan alaspäin. Tästä viikosta onkin tulossa haasteellinen... Olen nimittäin tänään ja huomenna yövuoroissa ja viikonlopun vietän hyvien ystävieni kanssa. Hyvä ruoka tietysti kuuluu asiaan ja juoma myös. Hyvä puoli tässä on se, että nyt pystyn hieman itse vaikuttamaan ruokapuoleen, koska vietämme viikonloppua meillä. Lauantaina tosin menemme ulos syömään.

Liikkuminenkin jää vähälle tällä viikolla. Lintsasin jo ainoan mahdollisuuden pitkään pyöräilylenkkiin ja yövuorojen välissä tuskin jaksan jumpata. Lisäksi aikaa pitää jäädä huushollin kuuraamiseenkin. Eihän niitä vieraita voi tänne sekamelskaan päästää. Kääntyvät vielä samantien takaisin...

26. viikko

Huh, vaaka näytti maanantaina plus-miinus nollaa. Olen tyytyväinen tulokseen, koska viime viikko meni huonosti ruokailujen kanssa. Arki sujui hyvin, mutta viikonloppu karkasi ns. lapasesta... Olin viettämässä ystäväni kolmekymppisiä lauantaina ja hänellä oli sitten tarjolla juustokakkua, suklaakakkua ja voileipäkakkua. Lisäksi juomapuolella pidettiin koko ajan huoli, että lasi oli täynnä.

Saan ehkä kiittää nollatuloksesta aktiivista viikkoani. Polkaisin pyörällä viime viikolla yhteensä 49 km (aikamoinen suoritus meikäläiseltä!) ja lisäksi pilatesta tunnin verran sekä 4 tuntia kävelyä markkinoilla ristiin rastiin shoppailun merkeissä. Mainiota liikuntaa sekin. Olisi pitänyt ottaa askelmittari mukaan!

Tästäpä on sitten hyvä jatkaa ja lähteä tavoittelemaan miinusmerkkistä vaakalukemaa. Sain tänään ensimmäistä kertaa kommentinkin, että oletpa laihtunut. Kerroin kyllä, ettei ole kyse mistään huimista luvuista, mutta kasvoista kuulemma jo huomaa (jee!). Olen kyllä ollut itsekin huomaavinani kaulan alla olevan lihakimpaleen sulaneen...

Pyöräily on kyllä kivaa! Oli ihan loisto idea tehdä diili siskon kanssa pyöräilystä. Nyt on siskokin innostunut pyöräilemään muinakin kuin työpäivinään. Niin, ja pesäpallokin on nyt sitten tältä kesältä ohi. Emmepä sitä ehtineetkään sitten monena kertana pelata, kun ennen Juhannusta oli niitä sadesäitä ja sitten olis taas iltaviikkoja koulussa kun säät olisivat suosineet...

Liikuntatavoitteena on tällä viikolla käydä edes kerran pitkällä pyörälenkillä ja kahdesti jumppailla kotona. Aloitin eilen "kesätyöni", joka kestää "huimat" kaksi viikkoa. Se asettaa myös omat haasteensa liikkumiselle ja syömisille, koska teen kolmivuorotyötä ja tietysti viimeiselle viikolle oli laitettu yövuorot. Huoh ja ainoat vapaani ovat tämän viikon ke ja to. Tulee piiiitkä työurakka ennen kuin pääsee vielä pariksi viikoksi lomalle.

Tsemppausta kaikille tälle viikolle! Voimaa ja positiivisia ajatuksia voittamaan huonot hetket!

Onko nälkä vai tekeekö mieli?

Luin hiljattain uusimmasta Fit-lehdestä (7-8/2011) jutun Tunnista oikea nälkä. Aloin oikeasti miettiä, että tunnistanko omaa nälkääni vai syönkö usein siksi, että vaan tekee mieli?

En ole koskaan perustanut paljoa siitä, kun painotetaan syömään 3-4 tunnin välein. Olen ajatellut, että on parempi syödä sitten, kun tuntee olevansa nälissään. Mutta asia onkin hankalampi, jos ei tunnista oikeaa nälän tunnetta. Tunnustin eilen itselleni, että liian usein luulen mielitekoa näläksi ja syön. Joskus on päiviä, jolloin näitä mielitekoja on hyvin usein ja syön/napostelen usein. Hyvin usein naposteltava on leipää tai jugurttia. Joskus jotain mitä sattuu kaapista löytymään.

Minun pitää siis opetella hyvällä tavalla nälän hallintaa. Sillä ei tarkoiteta suinkaan sitä, että yritetään olla mahdollisimman kauan syömättä. Jutussa kehoitettiin rehelliseen itsetutkiskeluun, jotta oppii tunnistaman oikean nälän ja tekee mieli -nälän. Tekee mieli -nälkä menee nopeasti ohi esim. liikuntasuorituksen aikana. Oikean nälän kanssa ei jaksa liikkua.

Kellolla on oikeasti jutun mukaan merkitystä. Asiantuntijan mukaan kahden tunnin kuluttua kevyestäkään ateriasta ei pitäisi vielä olla nälkä. Harkinta on siis tarpeen itselläni tällaisissa tilanteissa. Olen todella yllättynyt, kuinka usein syön vaan ja ainoastaan, että tekee mieli. Olen luullut mieliteon tunnetta näläksi... Nälkäkouluun siis.

Kävin eilen lunastamassa ensimmäisen palkintoni, vaikka paino onkin nyt noussut. Nyt on kädet hoidettu ja kynnet laitettu nätiksi. Suosittelen muillekin vastaavanlaisia hemmotteluhetkiä.

Tällaiset niistä sitten tuli.

25. viikko

Juhannuksesta on selvitty. Huh huh. Eilen aamulla kävin vaa'alla, jotta tulos ei tulisi ihan totaalisena yllätyksenä. Nousua oli puolen kilon verran. Eilinen päivä meni lukeman innoittamana terveellisesti syöden ja tänä aamuna, virallisena punnituspäivänä, tulos 200 grammaa plussaa viime viikosta.

Laihdutus ja painonhallinta: Painonpudotus on ollut hyvällä tavalla mielessä viime viikolla. Plussauksesta huolimatta motivaatio tuntuu olevan nyt hyvillä kantimilla. Oikeastaan koko viikon kuitenkin jännitin tulevan Juhannuksen ruokailuja. Vanhempani nimittäin tulivat meille viettämään Juhannusta ja olimme sopineet ostavamme grillattavia ruokia puoliksi. Vanhempani tuntien ruuan määrä ei sitten ollut mikään pieni... Huolimatta lisäplussauksesta tällä viikolla. Olen hyvillä mielin, koska nyt minusta tuntuu siltä, että onnistun tässä. Olkoonkin sitten vauhtini hidasta ja välillä takkuavaakin. 9

Ravinto: Koin viime viikon haasteelliseksi juuri ruokailujen suhteen. Olin jo heti alkuviikosta suunnitellut syöväni kevyemmin, koska Juhannus oli tulossa notkuvine ruokapöytineen. Tiistaina ystäväpariskuntamme kutsui meidät kotiinsa grillaamaan. Tarjolla oli myös jäätelöä jälkkäriksi, josta en kehdannut kieltäytyä. Keskiviikkona tilasimme pizzat mieheni kanssa ja loppuviikko menikin sitten grillattavien merkeissä. Jäätelöä en tiistain jälkeen nauttinut ja ei sitä ole tehnyt oikeastaan mielikään (paitsi eilisen Pakastan sinua -mainoksen jälkeen...).  Onneksi laihduttaminen ei kaadu yhteen viikkoon. 4

Liikkuminen: Jumppasin kotona viime viikolla yhteensä tunnin ja 45 minuuttia. Koulumatkat jälleen pyöräillen lukuunottamatta yhtä sateista päivää. Koiran kanssa kävin myös kahdesti pitemmällä kävelylenkillä säiden ollessa viileämmät. Tällä viikolla aion jatkaa samaan mukavaan tahtiin jumppien kanssa. Tosin ajattelin jumpata kolmesti ja jos oikein lämmintä säätä pukkaa, vaihdan jumpat pyöräilyyn. Keksin lenkille lähdön vaikeuteen keinon: sovin siskoni kanssa (kulkee pyörällä töihin) polkaisevani häntä töihin vastaan ja jatkamme siitä sitten samaa matkaa koteihimme. Matkaa tulee yhteen suuntaan n. 10 km. 8

Fiilis: Myönteisin mielin siis mennään, vaikka plussausta on tullut. Olotilaan ja mieleen vaikuttaa se, että koulusta alkoi vihdoin kuukauden loma. Nyt pystyn jälleen keskittymään paremmin syömisiini ja liikkumiseeni. Parempaan saumaan ei olisi loma voinut tulla! 9

Viikon kokonaisarvosanaksi tulee 7,5. Parannettavaa siis edelleen. Ensi viikolla toive parantaa arvosana ainakin 8,5. Etenkin ruokavaliossa on tapahduttava muutosta.

 

 

Tässä jumppa-apurini.

Ihanaista viikkoa kaikille!

Juhannusmielellä (vesikielellä)

Grilliruokaa ja herkuttelua omassa ohjelmassa luvassa. Kohtuudella yritän kuitenkin selvitä. Grillatahan voi terveellisestikin(?). Jäätelöä ei, mutta brita-kakku kotimaisten mansikanmollukoiden kera. Saunan ohella ehkäpä muutama siiderikin maistuu. Nyt sallin itselleni herkuttelun. Tavoitteet ovat kuitenkin  mielessä.

Mukavaista Juhannusta niin vanhoille kuin uusillekin lukijoille!

Kaksikymmentäneljä viikkoa takana elämäntapojen muuttamista ja kilojen karistusta. Viimeiset viikot eivät ole menneet niin onnistuneesti. Paino heittelee, vaikka alle sadan on jo päästykin. Eilen vaaka näytti jälleen plussaa, melkeinpä kilon verran (+0,8kg). En ollut yllättynyt numeroista. Enkä oikeastaan pettynytkään.

Viime viikko sujui huonosti ruokailujen suhteen. Aamupala on taas lipsunut leipälinjalle ja paahtoleipää meni monen monta kappaletta yhdellä aterialla. En olekaan tainnut mainita täällä myös paahtoleipäaddiktiostani. Tietoisesti en paahdettavaa leipää osta kaupasta juuri sen vuoksi, mutta joskus nälkäisenä tulee tehtyä kaupassa huonoja valintoja... Viikonlopun ruokailukaan ei ollut helpommasta päästä; kävin lauantaina ystäväni kanssa ulkona syömässä ja vaihdoimme samalla kuulumisia. Illalla äitini tarjoili syntymäpäiväkahvinsa kera mansikkakääretortun (tuhdilla kermavaahdolla tietysti). Sunnuntaina oli sitten vuorossa rippijuhlat ja siellä ruuat seisovasta pöydästä.

Liikuttua tuli viime viikolla jälleen pyörän selässä koulumatkat sekä vihdoin ja viimein sain itseni laittamaan dvd:n päälle ja jumppailin olohuoneen lattialla. Valitsin venyttely ja rentoutus dvd:n, joka oli ihan hyvä valinta stressin pukatessa päälle. Kyllä siinäkin vaan hiki tuli. Venyttelyistä osa oli aktiivista eli vahvisti samalla toisia lihaksia. Hurahdin viime vuonna myös Zumba-dvd:hen, mutta zumbailu jäi nilkan nyrjäyttämisen vuoksi. Nyt kokeilen uudelleen tällä viikolla.

Jäätelöä ei tullut viime viikolla enää tiistain jälkeen syötyä. Ilmatkin varmaan auttoivat, mutta teki kyllä muutamana päivänä mieli. Kummasti ne mieliteot vaan menevät ohitse, kun niitä jaksaa hetken kuunnella. Tällä viikolla tavoitteena myös olla ilman jäätelöä.

Puhuin huilailemista viime kertaisessa postauksessa. Tarkoitus ei kuitenkaan ole olla kirjoittelematta tai olla välittämättä siitä, mitä suuhunsa laittaa. Liikuntaa pyrin lisäämään! Ensi viikolla kyllä tavoitteena painon lasku. Muuten karkaa mopo käsistä.

Myötämielistä viikko kaikille ja maniskan makuisia hetkiä!

Huilailua

Edellisellä viikolla tuli taitettua matkaa oikein vauhdilla (melkein lähti tukka päästä), joten odotettavissa oli hyytymistä. Viime viikon helteet väsyttivät ja ruokahaluakaan ei ollut kuin iltaisin. Tästä oli seurauksena hirmuinen nälkä illalla ja mitähän sitä yleensä ensimmäisenä tekee mieli, kun se nälkä tulee... No, sitä leipää! Leipää on siis syöty. Niin, ja tietysti jäätelöä. Kanelille voinen tunnustaa, etten hienoista ilmoista huolimatta käynyt pyörälenkillä. Koulumatkat taitoin kyllä reippaasti polkien, mutta muuta liikuntaa ei sitten viime viikolla ollut.

Tästä kaikesta vaaka kiitti minua 400 gramman plussauksella. Olen sen ansainnut. Pää on silti nostettu jo ylöspäin. Eteenpäin katsellaan, vaikka maanantaina olikin läskipäivä. Olen tässä pohtinut kannattaisiko nyt (Juhannustakin silmällä pitäen) pyrkiä pitämään paino alle sadan ja heinäkuun jälkeen taas jatkaa matkaamista kunnolla... En halua ottaa nyt stressiä mistään (sehän se vasta kiloja kerryttääkin). Yritän selvitä järkevillä valinnoilla eteenpäin (olisipa yhtä helppoa miltä kuulostaakin...).

Emmiliinalle tiedoksi, että tänään vihdoin sain kaivettua jumppa-dvd:ni laatikoiden kätköistä ja kirjoitan nyt suihkun raikkaana tietokoneen ääressä kunnon jumppahikistelyn jälkeen.

Vielä varoituksen sana: ei kannata ostaa 2 litraa jäätelöä kotiin pakkaseen. Toteaa mm. sillä viime viikon herkutellut, heh.

22. viikko

Eilen aamulla astuttuani vaa'alle mietin, miten omituinen ihmisen fysiologia voi olla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja aina ei kaikki toimi loogisesti, koska kokonaisuus on niin valtavan suuri. Miinusta siis ja vielä todella kiitettävästi! 1,8 kiloa!

Laihdutus ja painonhallinta: Kuten tuossa jo aikaisemmin pidin pientä mietintää. Olin siis todella varautunut plussaamaan lisää. Mielessäni ovat pyörineet ajatukset, jotka niin monesti minua kiusaavat painoa pudotettaessa: ei minusta kuitenkaan ole tähän, en osaa laihduttaa, painoni kuitenkin pysähtyy johonkin tiettyyn numeroon. Hölmöähän tällaiset ajatukset ovat ja tekevät vain hallaan matkanteolle, mutta kun niitä vaan pulpahtelee pintaan epäonnistumisten aikaan. Nyt ainakin näytin itselleni, että paino on pudonnut! Keventynyt olotila ei ole harhaluuloa! Silmissä siintää jo seuraava tavoite eli 5% painonpudotus (98,8 kg). Sitten saan ostaa itselleni jonkin ylellisen kosmetiikkatuotteen. 6

Ravinto: Ravintopuoli ei siis sujunut parhaalla mahdollisella tavalla viime viikolla. Oli juhlia ja vieraiden kestitystä. Lämmintäkin oli ja muutama jätski tuli nautittua siinä viilennykseksi. Veden juontiin yritin kiinnittää huomiota ja onnistuinkin siinä mielestäni aika hyvin. En tiedä oliko viime viikkoinen painonousu sitten nestettä(?), koska pudotus on nyt näin suuri... Tällä viikolla tarkoitus nautiskella jäätelöä vain kerran (vaniljajätskiä mansikoiden kera Kanelin tapaan). 5

Liikkuminen: Koska saimme vieraan kylään keskiviikkona, en päässyt taaskaan pesäpalloon, höh. Tällä viikollakin jää väliin, koska olen koulussa illat. Ensi viikolla sitten. Pyöräiltyä tuli parina päivänä kouluun viime viikolla. Kunnon pyöräilylenkki jäi sitten tekemättä ihan edelleen jatkuvan kiireen vuoksi. Onneksi tämä viikko vaikuttaa jo leppoisammalta. Suunnitelmissa polkaista miehen kanssa uintireissulle. Säidenkin pitäisi suosia. Ihanaa aurinkoa! Kesän ajaksi loppuivat myös jumpat kantapaikassani, mutta ei hätiä. Olen suunnitelut aloittavani jumppaamisen kotona plus rahatilanteen suosiessa otan tavoitteeksi poiketa kolme kertaa puistojumpassa. 5

Fiilis: Viime viikon tunnelma oli hieman alakuloinen runsaan plussauksen vuoksi, syömiset epäonnistuivat ja liikuttuakaan ei tullut. Huomasin kuitenkin, etten harkinnut kertaakaan jättäväni matkaani kesken. Suunnittelin ja pohdin, miten voisin välttyä moisilta tilanteilta ensi kerralla ja missä toimin huonosti/epäterveellisesti. 6

Viikon kokonaisarvosana jää samaan kuin viime viikon. Tästä viikosta tulee varmasti parempi! Tiedän sen jo nyt, kun kalenteri ei ole täynnä menoja. Sitä paitsi, minäkin laihdun, oikeasti!!

Kaikille lukijoille kesästä nauttimista ja paljon ulkoilua tälle viikolle mahtavassa säässä!! Muistetaan syödä paljon kotimaisia kasviksia!

Omat lempparikasvikset.

Mietintähetki

Koko viikon on olo ollut turvonnut. Ei lähellekään kevyt, saati keventynyt. Kauhulla odottelen ensi maanantain vaa'an kohtaamista ja yritän jo mielessäni tsempata itseäni.

Tiistaina viettelimme siskoni valmistujaisia ja tarjolla oli jos jonkin sortin herkkua. Kohtuutta yritin säilyttää... Keskiviikkona saimme avomiehen siskon vieraaksi. Grillasimme keskiviikkona ja torstaina kävimme ulkona syömässä. Jäätelöä jälkkäriksi molempina päivinä... Tänään ihonhoitokutsut ja taas kahvittelua kera herkuin, huoh.

Tuota listaa lukiessa ymmärtää huonon omatuntoni. Nyt on vaikea jakso matkalla menossa. Niitä varmasti tulee ja menee. Koettelevat haastavilla viikoilla. Silti sitä toivoisi pysyvänsä lujempana, säntillisempänä houkutusten keskellä. Muutkin pystyvät siihen. Tietävät milloin kuuluu lopettaa tai mikä on tarpeeksi. Missä se minun "vaistoni" on? No, enpä olisi tässä tilanteessa, jos sen tietäisin.

Huomaan myös kamppailevani jälleen muutosongelmien kanssa. Sokeri on salakavalasti tehnyt paluuta kahvikuppiini. Onneksi huomasin mokoman yritykset ajoissa ja tällä viikolla olen ollut tarkkana, melkein kuin porkkana. Sitten on se ruuan pureskeleminen ja nauttiminen... Kas kummaa, huomasin olevani ensimmäinen ruokailun lopettaja ravintolassa. Mihin se hyvä ja sujuva matkanteko tyssäsi? Taitaa olla mietintähetken paikka.

21. viikko

Oi-joi! Johan pomppasi... Kyllä sitä voi välistä ihminen tuntea olonsa epäonnistuneeksi. Joskus sitä jopa epäilee pienen hetken, että vaaka-pahanen huijaa. Mutta pakkohan se on uskoa, kun nousee uudelleen vaa'alle. Uskottava se on.

Laihdutaminen ja painonhallinta: Niinä viikkoina, kun valmistautuu plussaukseen, menee miinukselle. Vastaavasti, kun luulee laihtuneensa ja näkee vatsakumpunsa pienetyneen, menee plussan puolelle. Vieläpä reilusti (+ 1,1 kg)! Noh, viime viikko meni mukavalla mielellä ja olo tuntui tosiaan kevyeltä. Vatsankin tosiaan huomaan jo pienentyneen. Tosin kiireinen viikko oli, eikä tästä viikosta näytä tulevan sen rauhallisempaa. Mutta eihän sen kiireen taakse voi joka kerta piiloutua. Ehkäpä se hyväolo valtasi liikaa tilaa huomiosta ja antoi liian paljon sallimuksia ruokien suhteen. 6

Ravinto: Vietimme viikonlopun reissussa. Herkuteltua tuli. Jälleen isosti ihan ähkyyn asti. Viikollakin tuli herkuteltua pari kertaa jäätelöllä ja kaverin kanssa kahvilla. Ei siis ihan nappiin mennyt. 5

Liikkuminen: Kaksi vaivaista kertaa polkaisin koulumatkan pyörällä. Sitten oli sadeaamuja. Kouluviikkokin oli iltapainotteinen, joten pesäpalloon en päässyt, höh. Suurin pettymys viime viikolta... Olen harkinnut jumpan aloittamista kotioloissa. Pitäisi vaan tehdä kalenteriin hyvä suunnitelma. Kotoa kun löytyy jo valmiiksi säädettävät käsipainot ja jumppakuminauha. 4

Fiilis: Hyvällä ja kevyellä fiiliksellä mentiin. Tosin kotiaskareet jäivät huomioitta iltapainotteisen kouluviikon ja kaverien treffaamisen vuoksi. Ehkä pientä stressin poikasta on ollut ilmassa ja on edelleen. Etten nyt vaan yrittäisi ahmia itselleni liikaa tekemistä ja menemistä... 7

Viikon kokonaisarvosana jää 5,5:een. Ehkäpä tässä tosiaan pitäisi hengähtää välillä. Koulusta alkaa kesäloma vasta Juhannuksen jälkeen. Lomaa odotellessa...

20. viikko

No niin, 20 viikkoa takana tätä projektia ja hyvässä vauhdissa ollaan. Edistystä on ensimmäisestä viikosta tapahtunut numeroissa ja mielen sopukoissa. Motivaatio on löytynyt, joka oli ensimmäiset viikot hakusessa.

Laihdutus ja painonhallinta: Edellisen viikon punnitustulos sai niin hyvälle mielelle, että koko viikon yritin keskittyä säilyttämään maltin. Minulla lähtee niin helposti karkaamaan ajatus ja "lopetan" laihduttamisen, kun paino alkaa lähestyä ensimmäisiä tavoitelukemia. Nyt pinnistelin asian kanssa, etten riemastuisi liikaa. Tosin pelkäsin toisaalta, että paino heilahtaa taas ylöspäin. Aamulla piti puntarille astua kaksi kertaa ja sen jälkeen katsoin itseäni peilistä ja hymyilin itselleni ja onnittelin. Ensimmäinen tavoite saavutettu!! Jahuu!! Kaksinumeroinen luku saavutettu! 9

Ravinto: Leipää tuli mussutettua ihan liikaa viime viikolla. Alkuviikosta maanantaina ja tiistaina tuli syötyä Suomen kultajuhlien huumassa vielä sunnuntailta jääneitä sipsejä. Viikonloppuna herkuttelin jäätelöllä. Näiden syömisasioiden vuoksi olin aivan varma, että paino on noussut. Vielä kun vatsataudin jättämät vajaukset saivat ahmimaan ruokaa ja koko ajan teki mieli syödä jotain. Toisin kävi. Tarkoituksena on kuitenkin palata terveellisempään ruokavalioon ja lisätä kasviksia lautaselle. 7

Liikkuminen: Koiran kanssa tuli tehtyä pari kertaa pitkä kävelylenkki. Viime viikolla pääsin vihdoin pelaamaan pesäpalloa ja kyllä oli kivaa! Ihmiset olivat kyllä siippaani lukuunottamatta tuntemattomia, mutta hauskaa oli. Osuin palloonkin ja löin jopa kunnarin! Lihakset olivat monta päivää kipeät. Saivat ilmeisesti aikamoista shokkihoitoa. Pyöräiltyä tuli vain kerran, koska pyörälläni oli keväthuolto viime viikolla. Tulikin ihan tarpeeseen, koska jarrupalat olivat kuluneet ihan loppuun. 8

Fiilis: Olo on tuntunut keventyneeltä. Housut eivät enää kiristä ja kohta pystyn varmaan siirtymään vaatekaapissani lojuviin kokoa pienempiin housuihin. Sitten saavat nämä isoksi jääneet lähteä kierrätykseen! Enää en säästä niitä "kaiken varalle", koska sellaista vaihtoehtoa ei ole. Kesä tulee ja se on lisännyt ja lisää positiivista mieltä. 9

Viikon kokonaisarvosanaksi tulee 8. Ihanaa, kun pääsi vihdoin satasen alle! Nyt taidan mennä heti varaamaan sen ensimmäisen palkintoni eli manikyyrin.

Onnistumisia elämässä kaikille toivotellen!

Vanha räpylä oli apuna pesiskentällä. Tosin en saanut yhtään palloa kiinni.

Sovittelua

Kaneli kannusti minua tuossa aikaisemmin sovittamaan jälleen tavoitehamostani, kun herkkuhimo meinasi viedä minut täysin mukanaan tällä viikolla. Muutenkin teille kaikille vielä kerran ihana kiitokset halausten kera tsemppaamisesta! Sitä tarvitsee aina.

Kahtena eri päivänä sovitin hametta. Ensimmäisenä päivänä sain hämmästyksekseni huomata, että hameen vetoketju meni ylös asti kiinni! Kokeilin parin päivän päästä uudelleen. Ehkä sellainen pieni epäuskon siemen kuitenkin tuolla takaraivossa asustelee. Ajattelin mielessäni, että jokin virhe on nyt tapahtunut. Jos vaikka laitoin hamee jotenkin väärin päälle. Kaikkea sitä miettiikin! Niin ja menihän se hame kiinni toisellakin kertaa! Pakko se uskoa, että jotain on tapahtunut! Otin kuviakin todisteeksi toisella sovituskerralla.

 

Kuten kuvista näkyy, löllyvät läskini makaavat kuitenkin vielä lekoisasti (kiristävästikin) hameen vyötärön päällä, heh. Niitä lähdetään nyt sitten sulattelemaan seuraavaksi, kun hame on saatu ylös asti kiinni.

Tässä alemmassa kuvassa näkyy myös hyvin paisunut palleani, josta myös Kaneli kirjoitti taannoin.  Vielä on matkaa, mutta hame meni jo kiinni, jee!

Huomisesta punnituksesta veikkailen ja odottelen plussamerkkistä. Sen verran huonosti on tullut syötyä, mutta ensi viikolla on sitten helppo taas parantaa. Ei kummitele enää vatsataudin jälkeiset energia- ja ravintoainevajaukset.

Hyvillä mielin seuraavaan viikkoon!

Haaste

Sain haasteen Emmaliinalta ja iiveltä listata neljä POSITIIVISTA asiaa omasta ulkonäöstä. Haaste tosiaan! Tällaiset positiivisuushaasteet ovat kivoja ja piristäviä.

1. Hiukseni saavat lähes aina kehuja. Yksikään parturi ei ole vielä jättänyt kiittelemättä ja ihastelematta hiusteni paksuutta ja laatua.
2. Silmäni ovat omasta mielestä nätit ja mukavan kokoisetkin.
3. Nilkkani ovat sirot ja hoikat. Niitä kelpaa esitellä ;)
4. Sormeni ovat pitkät ja hoikat. Kynnetkin ihan nätit ja hyväkuntoiset.

Haastan seuraavat bloggaajat tekemään saman: Verilijapuu, Nelli ja Vyölaukku.

Listausta

Emmaliinalla oli blogissaan hauska listaus-haaste. Pidän itse kovasti listojen laatimisesta ja ehkäpä vielä enemmän muiden listojen lukemisesta.

10 asiaa, joita rakastan:

1. Rakastan omaa avopuolisoani.
2. Rakastan ihanaa ymmärtäväistä elämäntoveriani, joka on jakanut iloni ja suruni jo 11 vuoden ajan. Rakas koirani Nelly.
3. Rakastan iki-ihania siskojani ja vanhempiani.
4. Rakastan kultaakin arvokkaampia ystäviäni.
5. Rakastan sateen jälkeistä tuoksua.
6. Rakastan hyvää musiikkia.
7. Rakastan hyvää ruokaa.
8. Rakastan kaunista luonnon rauhaa.
9. Rakastan itseäni.
10. Rakastan elämää.

5 asiaa, joita inhoan:

1. Inhoan käärmeitä. *iik!*
2. Inhoan teeskentelyä ja epärehellisyyttä.
3. Inhoan rahan ahneita ihmisiä, jotka pyörittävät tätä maapalloa.
4. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta.
5. Inhoan löllyviä läskejäni. Erityisesti vatsan ja selän alueen löllyväisiä ja kaksoisleukaani. 

5 toivettani:  

1. Toivon saavuttavani 85 kg painon ja pysyväni siinä loppuelämäni ajan.
2. Toivon oppivani liikkumaan säännöllisesti ilman pitempiä taukoja.
3. Toivon saavuttavani tavoitteeni vuoden päästä, kun H-päivä koittaa.
4. Toivon saavani lähitulevaisuudessa lapsia.
5. Toivon saavani oman yrityksen.

10 totuutta:

1. Olen jollain tasolla kontrollifriikki.
2. Tulen kiukkuiseksi, kun verensokerini laskee liian alas.
3. Olen hyvin perso jäätelölle.
4. Minussa on hieman nörtin vikaa. Pelaan kausittain Playstationilla.
5. Seuraan jääkiekkoa ja taitoluistelua.
6. Nautin käsillä tekemisestä.
7. Olin nuorena hyvä juoksemaan lyhyitä matkoja. Olin useasti koulun viestijoukkueessa.
8. Olen pitänyt itseäni aina lihavana, mutta nyt vanhoja kuvia katsellessa olen tajunnut, etten teini-ikäisenä oikeastaan ole ollut ylipainoinen.
9. En osaa tanssia. Minulla ei yksinkertaisesti riitä koordinaatio moiseen.
10. Pidän kielistä. Etenkin ruotsista.

Jatka seuraavia 10 lausetta:

1. Jos olisin eläin, olisin vapaasti kirmaava villihevonen.
2. Lempiruokani on kotiruoka.
3. Facebookissa on helppo pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, joita ei ole nähnyt moneen moneen vuoteen.
4. Ihailen ja kunnioitan ihmisiä, jotka ovat onnistuneet painonpudotuksessa ja pysyneet tavoitteessaan.
5. Muistini on yleensä hyvä, mutta stressaantuneena kärsin erittäin huonosta lähimuistista.
6. Lomalla pitää nauttia olemisesta ja unohtaa murheet.
7. Politiikka on monimutkainen juttu, jota seuraan niin ja näin.
8. Syön lihaa ehkä liikaakin. Enemmäin pitäisi syödä kanaa ja kalaa.
9. Pelkään kovasti läheisten menettämistä.
10. Seksi on ihana asia.

 Tässä minun listaukseni. Nyt pallo on heitetty sinulle, lukijani.

19. viikkoa

Huh, vatsataudista selvitty ja pahimmat jumitukset oi'ottu suoriksi. Olipa urakka selvitä viisi päivää kestäneestä taudista. Aloin jo epäillä jotain vakavampaa, mutta kyllähän tuo masu sitten onneksi rauhoittui.

Laihdutus ja painonhallinta: Sairastellessa eivät paljoa laihduttamiset mielessä pyörineet. Ainut hyvä asia oli, että ruokailtua tuli hyvin harkiten ja ruokaa tuli pureskeltua hi-taas-ti. Vaaka näytti huimat lukemat eilen, -700 g! Suurin osa siitä on varmasti vatsataudin vuoksi poistuneita nesteitä, mutta silti olin eilen innoissani! Ensimmäinen tavoite on hyvin lähellä. Nyt pitäisi vaan malttaa mielensä ja pyrkiä pitämään paino laskusuunnassa.

Ravinto: Aikalailla mahdotonta oli keskittyä terveelliseen syömiseen tai yleensäkin ruokaan, kun mikään ei vaan maistunut. Piti sitten sitä vähää, mitä teki mieli, yrittää syödä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin vesi-/limukkalinjalla mentiin viime viikon päivät, jotten ihan kasaan olisi kuivunut. Nyt sitten muutamana päivänä syömättömyys on alkanut kostautumaan suurilla mieliteoilla. Täytyy pysyä tiukkana!

Liikkuminen: Maanantaina pyörällä koulumatka ja sunnuntaina koiran kanssa tunnin kävelylenkki. Siinä viime viikon saldo.

Fiilis: Olisi varmasti ilman sairastelua ollut hyvä.

Jätin nyt tekemättä numeeriset arvostelut viikkokatsauksesta, koska sairastelu nyt ei ole kovin normaali olotila. Mutta tässä nyt kiteytettynä viime viikko. Miinustuloksen siivittämänä uuteen nousuun tervehtyneenä!

Jumitusta ja kramppeja

Bloggeri on jumittanut. Lihakset jumittavat. On ollut lihas- ja vatsakramppeja. Onneksi tänään tuntuu jo paremmalta ja blogejakin pääsee jo lukemaan ja kommentoimaan. Tosin alaselkäni lihakset ovat edelleen jumissa. Taitaa johtua vatsataudin aiheuttamasta löhöilystä sohvalla...

Huh, luulin jo ettei ruokahaluni palaa enää ikinä! Kauheaa! Tai ehkä siitä olisi ollut hytöyäkin tässä elämänmuutosprojektissa (heh). Minulla on todella harvoin vatsatautia. Oikeastaan ei koskaan. En muista olenko edes lapsena sairastanut näin pitkään kestänyttä vatsatautia?! Olin nimittäin kokonaiset viisi päivää taudin kourissa. Eilen uskalsin alkaa syömään jo jotain iltapäivällä, kun ei aamun jälkeen maha enää mökännyt ja huono olo alkoi helpottaa.

Pesäpallon pelaaminenkin jäi siis haaveeksi tällä viikolla sairastelun vuoksi. Mikä pettymys! Mutta onneksi huomenna alkaa uusi viikko. Tänään kyllä venyttelen, jotta saan jumituksiani auki. Mielenkiintoista nähdä, mitä vaa'alla on huomenna kerrottavanaan...

Parempaa ja vetreämpää oloa kaikille ensi viikkoon!

Tämän viikon vatsan hellijä.

P.S. Tervetuloa uudet lukijat! Ja kannustetaanhan kaikki Suomi voittoon tänään!

18. viikko

Kohta jo kaksikymmentä viikkoa takana. Tavoittelin mielessäni kaksinumeroista painolukua syntymäpäivääni mennessä, mutta se haave jäi nyt toteutumatta. Eipä hätiä. Eteenpäin tässä silti mennään. Mukavalla vauhdilla hyvää tulle tai ainakin jotain sinne päin. Tärkeintä, että tuntuu hyvälle.

Laihdutus ja painonhallinta: Onneksi tuli onnistunut viikko, miinusta 500 g! Aika huikeaa! Ihan niin paljon en osannutkaan odottaa. Varsinkin, kun omasta mielestä viikko ei ole sujunut omien odotusten mukaan. Opiskelu on tuottanut päänvaivaa ja sen vuoksi laihduttamiseen keskittyminen on ollut hieman taka-alalla viime viikon. 9

Ravinto: Viime viikon kiinnitin huomiota ruuan kunnolliseen pureskeluun ja maisteluun. Jokaisella ruokailukerralla tämä ei onnistunut. Helppoa ei tosiaan ole uusien asioiden oppiminen! Mutta kunhan malttaa ruokaa kunnolla pureksia, huomaa pian tulevansa vähemmällä määrällä kylläiseksi. Viime viikon ruuan terveellisyydestä en osaa sanoa. Omasta mielestä olisi pitänyt syödä vielä PALJON enemmän kasviksia ja muistaa juoda vettä. 7

Liikkuminen: Viime viikolla sain siis pyöräni kuntoon ja sillä on muutaman otteeseen koulumatkat liikuttu ja lauantaina polkaisimme yhdessä keskustaan elokuviin (jäätelötötteröt nautittiin myös torilla). Ilmoittauduimme mieheni kanssa myös harrastepesikseen! Ensimmäiset "treenit" ovat tämän viikon keskiviikkona. Tästä haaveilimme jo viime vuonna, mutta olimme liian myöhään liikkeellä. Nyt odotan innoissani keskiviikkoa! Toivottavasti siellä on vastassa mukava porukka. 8

Fiilis: Opiskelujen takkuilemisen vuoksi ovat viime viikolla ajatukset olleet lannistuneet. Ehkä siksi yllätyin niin kovin punnitustuloksesta. Toivottavasti tällä viikolla selviää asioita koulun puolesta, niin voi taas paremmin mielin jatkaa tätä laihdutusprojektia. 6

Kokonaisarvosana viikolle 7,5.

30 vuotta historiaa

Olin lihava lapsi, pullukka. Olen siis aina ollut enemmän tai vähemmän lihava. Oikeastaan koko perheemme on enemmän tai vähemmän lihava. Jossain vaiheessa meidän perheestä jokainen on kokenut lihavuuden, laihduttamisen ja normaalipainon. Toiset ovat siinä pysyneet, toiset taas jojoilleet. Kukaan ei varmaan arvaa kumpaan minä lukeudun?

Ensimmäisen kerran laihduin ala-asteella 5.-6. luokan välissä, kun kouluterkkari viilasi meidän perheen ruokavaliota terveellisemmäksi. Tähän projektiin myös kuului liittyminen Painonvartijoihin äidin kanssa. Kyllä nuorta tyttöstä silloin hävetti! Kesäloman aikana saavutin normaalipainon eli jotain alle 80 kg (olin jo silloin 175 cm pitkä). Lähtöpainoani en edes muista, koska itse en osannut pitää painoani ongelmana. Paine laihduttamiseen tuli lähinnä ulkopuolelta (lue koulusta). 

Paino pysyi kuitenkin vain hetken normaalissa, kunnes taas lähti nousuun lukiossa. Tuolloin muistan ensimmäisen kerran painaneeni juuri ja juuri yli 90 kg. Muistan aina seurailleeni painoa silloin tällöin Painonvartijoiden jälkeen. Välillä viikoittain, välillä taas puolen vuoden välein. Jossain vaiheessa opin käyttämään vaatteita hyvänä mittarina ja edelleen luotan enemmän housujen kireyteen/löysyteen kuin vaa’an lukemiin. Lukion jälkeen painoni nousi enemmän ja amk-opintoja opiskellessani huomasin vaa’an näyttävän jo lähelle 100 kg, iik! Tuolloin muistan painavimman luvun olleen jotain 98 kg paikkeilla.

Tämän kolminumeroisen luvun uhkaava lähestyminen ja seurustelun aloittaminen nykyisen mieheni kanssa antoivat uudenlaisen sysäyksen laihduttamiseen. Löysin myös itseni ensimmäistä kertaa jumpasta ja sen jälkeen vielä kuntosalilta (vaati kovasti rohkeutta silloin). Tuolloin laihduin puolen vuoden aikana n. 10 kg ja koko vuoden aikana yhteensä 15 kg kuin huomaamatta! En edes köyhänä opiskelijana omistanut vaakaa. Punnitsin itseni joskus, kun satuin vanhempien luona käymään ja yhtäkkiä huomasin vanhojen vaatteiden jäävän isoksi. Tuon samanlaisen sysäyksen haluaisin saada uudelleen. Muistan laihtuneeni ainoastaan sillä, että kiinnitin huomiota syömisnopeuteeni, annoskokoihin ja lisäsin liikuntaa. Nautin myös ruuasta silloin enemmän, koska hitaasti syödessä ehtii maistaa enemmän. 

Tuon painon eli n. 85 kg onnistuin säilyttämään kolmisen vuotta. Kilot tulivat korkojen kera takaisin, kun muutimme seurustelun jälkeen yhteen. Niitä kiloja nyt kannetaan ja karistetaan.

Olen monesti miettinyt, että miksi aina lihon? Mitkä ovat minun kompastuskiveni? Ilmiselvää on, että lihottavat ruokailutottumukseni tulevat jo lapsuudesta. Muistan jo hyvin pienestä lapsesta asti (alle kouluikäisestä) pitäneeni lähes kaikesta ruuasta. Kala oli ainut, joka ei maistunut. Nykyään sekin on herkkua. Suurin lihottava tekijä itsellä taitaa kuitenkin olla liian suuret annokset ja ruuan liian nopea katoaminen kitusiin. Olen myös huomannut, että minun on hyvin vaikea tunnistaa, milloin olen täynnä ja milloin minulla on oikeasti nälkä.

Olenkin nyt tuumaillut kiinnittäväni enemmän huomiota siihen, että pureskelen ruuan kunnolla ja lasken lusikan/haarukan alas siksi aikaa, että edellinen lasti on nielaistu alas. Yleensä ahdan ruokaa lisää suuhun, kun osa edellisestä lastista on vielä sisällä. Ajattelin myös vaihtaa lautaset pienempiin. Silloin tulee oikeasti otettua vähemmän ruokaa! Ja oikeasti pärjään vähemmällä. Tiedän sen jo kerran kokeneena.

Ruuassakin vähemmän on enemmän!

Elämänpyörä vaiko maailmanpyörä?

Mässäilyn jälkeen

Jälleen yksi viikko takana. Nyt en jaksa/viitsi kirjoittaa samanlaista viikkopostausta. Johan näitä kyllästyy jo itsekin kirjoittelemaan! Kiirusta oli viime viikolla. Oli siskon muuttoa ja Vappujärjestelyjä. Opiskelutkin tietysti veivät oman aikansa.

Vappuna tuli mässättyä koko viikon edestä ja se näkyi eilen myös vaa'alla. Ihan ansaitusti plussausta 900 gramman edestä. Harmittaahan se, mutta täytyy ajatella positiivisesti ja pitää kiinni siitä, mitä on jo saavuttanut! Kilon heilahdus sinne tänne. Sellaisia viikkoja välillä tulee, normaalipainoisenakin. Juhlapyhät vietetään silloinkin, kun ollaan tavoitepainossa.

Polkupyörää en saanut vielä viime viikolla kuntoon, mutta tänään on takakumi vaihdettu ja huomenna pääsee vihdoin taas pyöräilemään, jee! Tulee taas painonpudotuksestakin helpompaa, kun pääsee liikkumaan.

Vaikeaa on ollut laihduttajalle nämä peräkkäiset juhlaviikonloput. Onneksi helpotusta on luvassa. Tällä viikolla paluu jälleen miinusmerkkiseen tulokseen ja plusmerkkiseen ajatteluun!

Onnistumisia kaikille toivotellen!

Suurimmankin myrksyn jälkeen koittaa aurinko.

16. viikko

Viime viikolla jäivät jälleen postaukset vähiin. Kiirettä piti jälleen Pääsiäislomajärjestelyjen merkeissä. No, nyt on palattu takaisin. Tosin tällä viikolla tulee jälleen olemaan tiukkaa, koska saamme Vapuksi vieraita ja samalla pitäisi myös auttaa siskoa muuttopuuhissa.

Laihdutus ja painonhallinta: Olin varautunut plussaukseen tällä viikolla, koska olimme Pääsiäisenä laivaristeilyllä Helsinki-Tukholma-Helsinki. Kaikki ruokailut sisältyivät tietenkin ohjelmaan. Eihän sitä laivalle muuten voi mennä(?). Olin siis hyvin positiivisesti yllättynyt aamulla, kun astuin vaa'alle. Miinusta 300 grammaa! Joskus se vaaka osaa yllättää positiivisestikin. Laihdutus pysyi reissussa ollessakin mielessä hyvässä mielessä; ei tullut syötyä itseään ihan mahtavimpaan ähkyyn asti. Ihan onnistunut viikko siis. 8

Ravinto: Herkuteltua on tullut isolla H:lla. Seisovassa pöydässä syöty ja nautittu kevään ensimmäinen jäätelötötterö Tukholmassa. Mämmiä ja suklaamuniakin on kuulunut menneeseen viikkoon. Alkuviikon söin tiedostaen kevyemmin, koska tiesin, että seisovaan pöytään olemme laivalla menossa. Olikin ihan järkevästi tehty. Tällä viikolla tulee olemaan haasteita; pitää palata takaisin terveelliseen ruokailuun ja Vappuvieraille ajattelimme tarjota grilliruokaa (simakin on laitettu käymään). 8

Liikkuminen: Alkuviikko meni mukavasti taas pyöräillessä, mutta sitten takakumi puhkesi tiistai-iltana. Onneksi olin jo melkein kotona. Pyöräilykilometrit jäivät siis vähiin tämän vuoksi. Onneksi mies lupautuu kilttinä ja kätevänä vaihtamaan uudeen renkaan. Haaveissa päästä taas loppuviikosta pyörän selkään. Jumppiin en ole toimeentunut. Ei näin hienoilla ilmoilla oikein tee mieli rehkiä sisällä. 7

Fiilis: Hyvällä fiiliksellä edelleen mennään. Pientä huolestuneisuutta oli viikonloppuna painon suhteen, mutta sekin on nyt todettu perättömäksi huoleksi. Aurinko suorastaan kutsuu nyt liikkumaan ja puuhastelemaan! Toivon, että kaikki saavat aurinkoisesta ilmasta voimaa ja keveyttä omiin projekteihinsa! 10

Viikon kokonaisarvosana: 8

Huhtikuinen aurinko laivan kannelta.