En ole koskaan perustanut paljoa siitä, kun painotetaan syömään 3-4 tunnin välein. Olen ajatellut, että on parempi syödä sitten, kun tuntee olevansa nälissään. Mutta asia onkin hankalampi, jos ei tunnista oikeaa nälän tunnetta. Tunnustin eilen itselleni, että liian usein luulen mielitekoa näläksi ja syön. Joskus on päiviä, jolloin näitä mielitekoja on hyvin usein ja syön/napostelen usein. Hyvin usein naposteltava on leipää tai jugurttia. Joskus jotain mitä sattuu kaapista löytymään.
Minun pitää siis opetella hyvällä tavalla nälän hallintaa. Sillä ei tarkoiteta suinkaan sitä, että yritetään olla mahdollisimman kauan syömättä. Jutussa kehoitettiin rehelliseen itsetutkiskeluun, jotta oppii tunnistaman oikean nälän ja tekee mieli -nälän. Tekee mieli -nälkä menee nopeasti ohi esim. liikuntasuorituksen aikana. Oikean nälän kanssa ei jaksa liikkua.
Kellolla on oikeasti jutun mukaan merkitystä. Asiantuntijan mukaan kahden tunnin kuluttua kevyestäkään ateriasta ei pitäisi vielä olla nälkä. Harkinta on siis tarpeen itselläni tällaisissa tilanteissa. Olen todella yllättynyt, kuinka usein syön vaan ja ainoastaan, että tekee mieli. Olen luullut mieliteon tunnetta näläksi... Nälkäkouluun siis.
Kävin eilen lunastamassa ensimmäisen palkintoni, vaikka paino onkin nyt noussut. Nyt on kädet hoidettu ja kynnet laitettu nätiksi. Suosittelen muillekin vastaavanlaisia hemmotteluhetkiä.
 |
| Tällaiset niistä sitten tuli. |
Itsellänikin oli opettelemista tuon nälän kanssa, mutta nyt se on jo aika luonnollinen osa arkipäivää.
VastaaPoistaMyös se, että kun kroppa tottuu saamaan ruokaa 3-4h välein, se myös tarvitsee sitä.Ei tämä toki tarkoita, että vetisin isoja aterioita niin usein, mutta esim. banaani tai omena välipalana jne.
Ja itse huomaan myös sen, että jos ruokailusta on yli 3h, en jaksa liikkua, esim. juosta. juoksut menee ihan pilalla jos en ole tankannut kunnolla.
Eli kyllä se nälänhallinnan ja havaitsemisen opettelu todellakin kannattaa.
Ps. hienot kynnet :)
Tosi tutulta kuulostaa tuo mielitekoihin syöminen. Välillä on unohtunut kokonaan miltä oikea nälkä tuntuu. Olen turruttanut pahaa oloani, palkinnut itseäni jne aina makeaa syömällä. Ja kiloja on kertynyt.
VastaaPoistaNyt opettelen sitä 3-4 tunnin välein syömistä. Siis kunnon aamiainen, lounas ja illallinen ja pienet välipalata. Alkaa vähitellen tulla oikea rytmi. Jamikä parasta, aamulla herätessä on oikea nälkä!
blueberry: Ihan totta! Nyt olen minäkin alkanut kellosta sen verran katsoa, että milloin syön. Tiedän sitten mihin aikaan seuraava ruokailu ajoittuu (noin). Yritän välttää juuri sitä, etten syö liian aikaisin eli jo parin tunnin tai tunnin päästä. Tuota minunkin pitäisi harjoitella, että syön myös kaksi kunnon ateriaa päivässä... Uskonpa, että tässä saattaisi olla yksi tärkeä osa minun elämäntapamuutoksessani :)
VastaaPoistaKiitos, pidän itsekin lopputuloksesta :)
Tsemppiä sinullekin tähän viikkoon!
rantakasvi: Mukavaa, että poikkesit blogiini kommentoimaan :) Mietin itsekin eilen, että minulla menee välillä useampi päivä nyt laihduttaessakin, etten ehdi tuntemaan oikeaa nälkää ollenkaan. Minä uskon myös, että menestyksen avain painonhallinnassa löytyy minullakin juuri tästä nälän hallinnasta. Hienoa kuulla, että sinä olet jo avun säännöllisyydestä löytänyt!
Aurinkoista viikkoa sinulle!
Hemmottelua me tarvitsemmekin tällä matkalla. Itsellänikin pari palkintoa nyt rästissä :) Harkitsen josko hemmottelisin hieronnalla, enkä aina tavaralla :D
VastaaPoistaMIelenkiintoinen artikkeli. Kiitos kun jaoit sen kanssamme täällä! Eiköhän tuo ole yksi keskeisin asia tavoitellessamme muutosta elintapoihimme ruokailun suhteen!
Tuo tekee mieli -nälkä on niin tuttua. Voi että :) Ja miten ihmeessä se onkin usein juuri sitä herkkusyömistä ja -halua. Itse koitan pitää aina varalla jotain vähemmän epäterveellistä, jota voi sitten hyvällä omallatunnolla syödä myös tuohon ei-oikeaan-nälkään. Joskus sitä nimittäin on valittava se pienempi paha...
Itselläni on edelleen liian pitkät ruokavälit, mutta se tuntuu sopivan kuitenkin minulle, joten en toistaiseksi koe tarvetta lähteä muuttamaan sitä. Mitä useammin syön, sitä enemmän minulle tulee tarve napostella. Ja silloin tilanne riistäytyy helposti käsistä.
Nälkäkouluonnea sinulle Ystäväni :)
Kaneli: Itsensä hemmottelu on kyllä se paras palkinto, jolla itsensä voi palkita (ainakin omasta mielestä). Olen ajatellut itsekin vaihtaa tuon hieronnan listallani seuraavaksi palkinnoksi :)
VastaaPoistaOli kyllä mielenkiinotinen artikkeli. Sai pohdiskelemaan asioita. Aika näyttää, onko nälkäkoulusta minulle hyötyä ja kuinka hyvin sitä onnistun noudattamaan.
Olen huomannut omalla kohdalla saman, että liian lyhyet ateriavälit aiheuttavat itsellä napostelua. Yleensä ne tapahtuvat juuri parin tunnin tai tunnin välein. Terveitä ruokia ei tietenkään niin tee mieli, mutta ne herkut ;) Pyrin itse samaan, ettei kaapissa olisi mitään herkkuja vaan terveellisiä vaihtoehtoja. Mutta täysjyväleipäkin voi olla pahasta, jos sitä syö ylenmäärin ;D
Mukavaista viikonloppua Kaneli!