perjantai 3. kesäkuuta 2011

Mietintähetki

Koko viikon on olo ollut turvonnut. Ei lähellekään kevyt, saati keventynyt. Kauhulla odottelen ensi maanantain vaa'an kohtaamista ja yritän jo mielessäni tsempata itseäni.

Tiistaina viettelimme siskoni valmistujaisia ja tarjolla oli jos jonkin sortin herkkua. Kohtuutta yritin säilyttää... Keskiviikkona saimme avomiehen siskon vieraaksi. Grillasimme keskiviikkona ja torstaina kävimme ulkona syömässä. Jäätelöä jälkkäriksi molempina päivinä... Tänään ihonhoitokutsut ja taas kahvittelua kera herkuin, huoh.

Tuota listaa lukiessa ymmärtää huonon omatuntoni. Nyt on vaikea jakso matkalla menossa. Niitä varmasti tulee ja menee. Koettelevat haastavilla viikoilla. Silti sitä toivoisi pysyvänsä lujempana, säntillisempänä houkutusten keskellä. Muutkin pystyvät siihen. Tietävät milloin kuuluu lopettaa tai mikä on tarpeeksi. Missä se minun "vaistoni" on? No, enpä olisi tässä tilanteessa, jos sen tietäisin.

Huomaan myös kamppailevani jälleen muutosongelmien kanssa. Sokeri on salakavalasti tehnyt paluuta kahvikuppiini. Onneksi huomasin mokoman yritykset ajoissa ja tällä viikolla olen ollut tarkkana, melkein kuin porkkana. Sitten on se ruuan pureskeleminen ja nauttiminen... Kas kummaa, huomasin olevani ensimmäinen ruokailun lopettaja ravintolassa. Mihin se hyvä ja sujuva matkanteko tyssäsi? Taitaa olla mietintähetken paikka.

2 kommenttia:

  1. Voih. Tuollaiset erikoisviikot syömisineen ovat koettelemuksia meille laihduttajille. Sitä tahtoisi pystyä parempaan, ja kuitenkin huomaa, että syöminen riistäytyy helposti käsistä. Arjessa, kotona ja töissä, ilman vieraita, se on niin paljon helpompaa. Jotenkin sellaista rutinoitunutta, jos näin voi sanoa.

    Minua on helpottanut se, että jos olen tuollaisina päivinä kuitenkin muistanut juoda vettä runsaasti ja käydä lenkillä, niin olo ei tunnu niin turvonneelta ja raskaalta. Saisi jo nuo sinun kiireviikkosi hieman hellittää, että ehtisit helliä itseäsi :)

    Muista: teemme tätä niin kauan, että olemme perillä! Taistelemme siis yhdessä kohti tavoitteitamme. Rinnatusten. Oppien onnistumisistamme ja virheistämme.

    Sinun matkasi on minulle tärkeä. Tahdon sinun onnistuvan. Tahdon sinun olevan ennenkaikkea onnellinen.

    Halauksin, Kaneli

    VastaaPoista
  2. Kiitos Kaneli kovasti tsemppaavista ja ymmärtävistä sanoistasi! <3

    Tuo veden juominen ja liikunta ovat kyllä hyvät ohjeet. Itsekin olen huomannut liikunnan vähentävän ruokahalua ja mielitekoja hyvällä/terveellä tavalla. Samoin vesi pitää pahimman nälän loitolla.

    Hyvä, että olet muistuttamassa minua. Ihanaa, että kuljet rinnallani!

    Myös sinun matkasi on minulle tärkeä ja uskon, että onnistumme molemmat! Joskus näitä epätoivonhetkiä on kai käytävä lävitse...

    VastaaPoista