Haaste

Sain haasteen Emmaliinalta ja iiveltä listata neljä POSITIIVISTA asiaa omasta ulkonäöstä. Haaste tosiaan! Tällaiset positiivisuushaasteet ovat kivoja ja piristäviä.

1. Hiukseni saavat lähes aina kehuja. Yksikään parturi ei ole vielä jättänyt kiittelemättä ja ihastelematta hiusteni paksuutta ja laatua.
2. Silmäni ovat omasta mielestä nätit ja mukavan kokoisetkin.
3. Nilkkani ovat sirot ja hoikat. Niitä kelpaa esitellä ;)
4. Sormeni ovat pitkät ja hoikat. Kynnetkin ihan nätit ja hyväkuntoiset.

Haastan seuraavat bloggaajat tekemään saman: Verilijapuu, Nelli ja Vyölaukku.

Listausta

Emmaliinalla oli blogissaan hauska listaus-haaste. Pidän itse kovasti listojen laatimisesta ja ehkäpä vielä enemmän muiden listojen lukemisesta.

10 asiaa, joita rakastan:

1. Rakastan omaa avopuolisoani.
2. Rakastan ihanaa ymmärtäväistä elämäntoveriani, joka on jakanut iloni ja suruni jo 11 vuoden ajan. Rakas koirani Nelly.
3. Rakastan iki-ihania siskojani ja vanhempiani.
4. Rakastan kultaakin arvokkaampia ystäviäni.
5. Rakastan sateen jälkeistä tuoksua.
6. Rakastan hyvää musiikkia.
7. Rakastan hyvää ruokaa.
8. Rakastan kaunista luonnon rauhaa.
9. Rakastan itseäni.
10. Rakastan elämää.

5 asiaa, joita inhoan:

1. Inhoan käärmeitä. *iik!*
2. Inhoan teeskentelyä ja epärehellisyyttä.
3. Inhoan rahan ahneita ihmisiä, jotka pyörittävät tätä maapalloa.
4. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta.
5. Inhoan löllyviä läskejäni. Erityisesti vatsan ja selän alueen löllyväisiä ja kaksoisleukaani. 

5 toivettani:  

1. Toivon saavuttavani 85 kg painon ja pysyväni siinä loppuelämäni ajan.
2. Toivon oppivani liikkumaan säännöllisesti ilman pitempiä taukoja.
3. Toivon saavuttavani tavoitteeni vuoden päästä, kun H-päivä koittaa.
4. Toivon saavani lähitulevaisuudessa lapsia.
5. Toivon saavani oman yrityksen.

10 totuutta:

1. Olen jollain tasolla kontrollifriikki.
2. Tulen kiukkuiseksi, kun verensokerini laskee liian alas.
3. Olen hyvin perso jäätelölle.
4. Minussa on hieman nörtin vikaa. Pelaan kausittain Playstationilla.
5. Seuraan jääkiekkoa ja taitoluistelua.
6. Nautin käsillä tekemisestä.
7. Olin nuorena hyvä juoksemaan lyhyitä matkoja. Olin useasti koulun viestijoukkueessa.
8. Olen pitänyt itseäni aina lihavana, mutta nyt vanhoja kuvia katsellessa olen tajunnut, etten teini-ikäisenä oikeastaan ole ollut ylipainoinen.
9. En osaa tanssia. Minulla ei yksinkertaisesti riitä koordinaatio moiseen.
10. Pidän kielistä. Etenkin ruotsista.

Jatka seuraavia 10 lausetta:

1. Jos olisin eläin, olisin vapaasti kirmaava villihevonen.
2. Lempiruokani on kotiruoka.
3. Facebookissa on helppo pitää yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin, joita ei ole nähnyt moneen moneen vuoteen.
4. Ihailen ja kunnioitan ihmisiä, jotka ovat onnistuneet painonpudotuksessa ja pysyneet tavoitteessaan.
5. Muistini on yleensä hyvä, mutta stressaantuneena kärsin erittäin huonosta lähimuistista.
6. Lomalla pitää nauttia olemisesta ja unohtaa murheet.
7. Politiikka on monimutkainen juttu, jota seuraan niin ja näin.
8. Syön lihaa ehkä liikaakin. Enemmäin pitäisi syödä kanaa ja kalaa.
9. Pelkään kovasti läheisten menettämistä.
10. Seksi on ihana asia.

 Tässä minun listaukseni. Nyt pallo on heitetty sinulle, lukijani.

19. viikkoa

Huh, vatsataudista selvitty ja pahimmat jumitukset oi'ottu suoriksi. Olipa urakka selvitä viisi päivää kestäneestä taudista. Aloin jo epäillä jotain vakavampaa, mutta kyllähän tuo masu sitten onneksi rauhoittui.

Laihdutus ja painonhallinta: Sairastellessa eivät paljoa laihduttamiset mielessä pyörineet. Ainut hyvä asia oli, että ruokailtua tuli hyvin harkiten ja ruokaa tuli pureskeltua hi-taas-ti. Vaaka näytti huimat lukemat eilen, -700 g! Suurin osa siitä on varmasti vatsataudin vuoksi poistuneita nesteitä, mutta silti olin eilen innoissani! Ensimmäinen tavoite on hyvin lähellä. Nyt pitäisi vaan malttaa mielensä ja pyrkiä pitämään paino laskusuunnassa.

Ravinto: Aikalailla mahdotonta oli keskittyä terveelliseen syömiseen tai yleensäkin ruokaan, kun mikään ei vaan maistunut. Piti sitten sitä vähää, mitä teki mieli, yrittää syödä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin vesi-/limukkalinjalla mentiin viime viikon päivät, jotten ihan kasaan olisi kuivunut. Nyt sitten muutamana päivänä syömättömyys on alkanut kostautumaan suurilla mieliteoilla. Täytyy pysyä tiukkana!

Liikkuminen: Maanantaina pyörällä koulumatka ja sunnuntaina koiran kanssa tunnin kävelylenkki. Siinä viime viikon saldo.

Fiilis: Olisi varmasti ilman sairastelua ollut hyvä.

Jätin nyt tekemättä numeeriset arvostelut viikkokatsauksesta, koska sairastelu nyt ei ole kovin normaali olotila. Mutta tässä nyt kiteytettynä viime viikko. Miinustuloksen siivittämänä uuteen nousuun tervehtyneenä!

Jumitusta ja kramppeja

Bloggeri on jumittanut. Lihakset jumittavat. On ollut lihas- ja vatsakramppeja. Onneksi tänään tuntuu jo paremmalta ja blogejakin pääsee jo lukemaan ja kommentoimaan. Tosin alaselkäni lihakset ovat edelleen jumissa. Taitaa johtua vatsataudin aiheuttamasta löhöilystä sohvalla...

Huh, luulin jo ettei ruokahaluni palaa enää ikinä! Kauheaa! Tai ehkä siitä olisi ollut hytöyäkin tässä elämänmuutosprojektissa (heh). Minulla on todella harvoin vatsatautia. Oikeastaan ei koskaan. En muista olenko edes lapsena sairastanut näin pitkään kestänyttä vatsatautia?! Olin nimittäin kokonaiset viisi päivää taudin kourissa. Eilen uskalsin alkaa syömään jo jotain iltapäivällä, kun ei aamun jälkeen maha enää mökännyt ja huono olo alkoi helpottaa.

Pesäpallon pelaaminenkin jäi siis haaveeksi tällä viikolla sairastelun vuoksi. Mikä pettymys! Mutta onneksi huomenna alkaa uusi viikko. Tänään kyllä venyttelen, jotta saan jumituksiani auki. Mielenkiintoista nähdä, mitä vaa'alla on huomenna kerrottavanaan...

Parempaa ja vetreämpää oloa kaikille ensi viikkoon!

Tämän viikon vatsan hellijä.

P.S. Tervetuloa uudet lukijat! Ja kannustetaanhan kaikki Suomi voittoon tänään!

18. viikko

Kohta jo kaksikymmentä viikkoa takana. Tavoittelin mielessäni kaksinumeroista painolukua syntymäpäivääni mennessä, mutta se haave jäi nyt toteutumatta. Eipä hätiä. Eteenpäin tässä silti mennään. Mukavalla vauhdilla hyvää tulle tai ainakin jotain sinne päin. Tärkeintä, että tuntuu hyvälle.

Laihdutus ja painonhallinta: Onneksi tuli onnistunut viikko, miinusta 500 g! Aika huikeaa! Ihan niin paljon en osannutkaan odottaa. Varsinkin, kun omasta mielestä viikko ei ole sujunut omien odotusten mukaan. Opiskelu on tuottanut päänvaivaa ja sen vuoksi laihduttamiseen keskittyminen on ollut hieman taka-alalla viime viikon. 9

Ravinto: Viime viikon kiinnitin huomiota ruuan kunnolliseen pureskeluun ja maisteluun. Jokaisella ruokailukerralla tämä ei onnistunut. Helppoa ei tosiaan ole uusien asioiden oppiminen! Mutta kunhan malttaa ruokaa kunnolla pureksia, huomaa pian tulevansa vähemmällä määrällä kylläiseksi. Viime viikon ruuan terveellisyydestä en osaa sanoa. Omasta mielestä olisi pitänyt syödä vielä PALJON enemmän kasviksia ja muistaa juoda vettä. 7

Liikkuminen: Viime viikolla sain siis pyöräni kuntoon ja sillä on muutaman otteeseen koulumatkat liikuttu ja lauantaina polkaisimme yhdessä keskustaan elokuviin (jäätelötötteröt nautittiin myös torilla). Ilmoittauduimme mieheni kanssa myös harrastepesikseen! Ensimmäiset "treenit" ovat tämän viikon keskiviikkona. Tästä haaveilimme jo viime vuonna, mutta olimme liian myöhään liikkeellä. Nyt odotan innoissani keskiviikkoa! Toivottavasti siellä on vastassa mukava porukka. 8

Fiilis: Opiskelujen takkuilemisen vuoksi ovat viime viikolla ajatukset olleet lannistuneet. Ehkä siksi yllätyin niin kovin punnitustuloksesta. Toivottavasti tällä viikolla selviää asioita koulun puolesta, niin voi taas paremmin mielin jatkaa tätä laihdutusprojektia. 6

Kokonaisarvosana viikolle 7,5.

30 vuotta historiaa

Olin lihava lapsi, pullukka. Olen siis aina ollut enemmän tai vähemmän lihava. Oikeastaan koko perheemme on enemmän tai vähemmän lihava. Jossain vaiheessa meidän perheestä jokainen on kokenut lihavuuden, laihduttamisen ja normaalipainon. Toiset ovat siinä pysyneet, toiset taas jojoilleet. Kukaan ei varmaan arvaa kumpaan minä lukeudun?

Ensimmäisen kerran laihduin ala-asteella 5.-6. luokan välissä, kun kouluterkkari viilasi meidän perheen ruokavaliota terveellisemmäksi. Tähän projektiin myös kuului liittyminen Painonvartijoihin äidin kanssa. Kyllä nuorta tyttöstä silloin hävetti! Kesäloman aikana saavutin normaalipainon eli jotain alle 80 kg (olin jo silloin 175 cm pitkä). Lähtöpainoani en edes muista, koska itse en osannut pitää painoani ongelmana. Paine laihduttamiseen tuli lähinnä ulkopuolelta (lue koulusta). 

Paino pysyi kuitenkin vain hetken normaalissa, kunnes taas lähti nousuun lukiossa. Tuolloin muistan ensimmäisen kerran painaneeni juuri ja juuri yli 90 kg. Muistan aina seurailleeni painoa silloin tällöin Painonvartijoiden jälkeen. Välillä viikoittain, välillä taas puolen vuoden välein. Jossain vaiheessa opin käyttämään vaatteita hyvänä mittarina ja edelleen luotan enemmän housujen kireyteen/löysyteen kuin vaa’an lukemiin. Lukion jälkeen painoni nousi enemmän ja amk-opintoja opiskellessani huomasin vaa’an näyttävän jo lähelle 100 kg, iik! Tuolloin muistan painavimman luvun olleen jotain 98 kg paikkeilla.

Tämän kolminumeroisen luvun uhkaava lähestyminen ja seurustelun aloittaminen nykyisen mieheni kanssa antoivat uudenlaisen sysäyksen laihduttamiseen. Löysin myös itseni ensimmäistä kertaa jumpasta ja sen jälkeen vielä kuntosalilta (vaati kovasti rohkeutta silloin). Tuolloin laihduin puolen vuoden aikana n. 10 kg ja koko vuoden aikana yhteensä 15 kg kuin huomaamatta! En edes köyhänä opiskelijana omistanut vaakaa. Punnitsin itseni joskus, kun satuin vanhempien luona käymään ja yhtäkkiä huomasin vanhojen vaatteiden jäävän isoksi. Tuon samanlaisen sysäyksen haluaisin saada uudelleen. Muistan laihtuneeni ainoastaan sillä, että kiinnitin huomiota syömisnopeuteeni, annoskokoihin ja lisäsin liikuntaa. Nautin myös ruuasta silloin enemmän, koska hitaasti syödessä ehtii maistaa enemmän. 

Tuon painon eli n. 85 kg onnistuin säilyttämään kolmisen vuotta. Kilot tulivat korkojen kera takaisin, kun muutimme seurustelun jälkeen yhteen. Niitä kiloja nyt kannetaan ja karistetaan.

Olen monesti miettinyt, että miksi aina lihon? Mitkä ovat minun kompastuskiveni? Ilmiselvää on, että lihottavat ruokailutottumukseni tulevat jo lapsuudesta. Muistan jo hyvin pienestä lapsesta asti (alle kouluikäisestä) pitäneeni lähes kaikesta ruuasta. Kala oli ainut, joka ei maistunut. Nykyään sekin on herkkua. Suurin lihottava tekijä itsellä taitaa kuitenkin olla liian suuret annokset ja ruuan liian nopea katoaminen kitusiin. Olen myös huomannut, että minun on hyvin vaikea tunnistaa, milloin olen täynnä ja milloin minulla on oikeasti nälkä.

Olenkin nyt tuumaillut kiinnittäväni enemmän huomiota siihen, että pureskelen ruuan kunnolla ja lasken lusikan/haarukan alas siksi aikaa, että edellinen lasti on nielaistu alas. Yleensä ahdan ruokaa lisää suuhun, kun osa edellisestä lastista on vielä sisällä. Ajattelin myös vaihtaa lautaset pienempiin. Silloin tulee oikeasti otettua vähemmän ruokaa! Ja oikeasti pärjään vähemmällä. Tiedän sen jo kerran kokeneena.

Ruuassakin vähemmän on enemmän!

Elämänpyörä vaiko maailmanpyörä?

Mässäilyn jälkeen

Jälleen yksi viikko takana. Nyt en jaksa/viitsi kirjoittaa samanlaista viikkopostausta. Johan näitä kyllästyy jo itsekin kirjoittelemaan! Kiirusta oli viime viikolla. Oli siskon muuttoa ja Vappujärjestelyjä. Opiskelutkin tietysti veivät oman aikansa.

Vappuna tuli mässättyä koko viikon edestä ja se näkyi eilen myös vaa'alla. Ihan ansaitusti plussausta 900 gramman edestä. Harmittaahan se, mutta täytyy ajatella positiivisesti ja pitää kiinni siitä, mitä on jo saavuttanut! Kilon heilahdus sinne tänne. Sellaisia viikkoja välillä tulee, normaalipainoisenakin. Juhlapyhät vietetään silloinkin, kun ollaan tavoitepainossa.

Polkupyörää en saanut vielä viime viikolla kuntoon, mutta tänään on takakumi vaihdettu ja huomenna pääsee vihdoin taas pyöräilemään, jee! Tulee taas painonpudotuksestakin helpompaa, kun pääsee liikkumaan.

Vaikeaa on ollut laihduttajalle nämä peräkkäiset juhlaviikonloput. Onneksi helpotusta on luvassa. Tällä viikolla paluu jälleen miinusmerkkiseen tulokseen ja plusmerkkiseen ajatteluun!

Onnistumisia kaikille toivotellen!

Suurimmankin myrksyn jälkeen koittaa aurinko.